Helene Auramo | Miksi olen mukana Liikkeessä?

Helene Auramo kertoo vblogissaan, miten ja miksi hän lähti mukaan Liikkeeseen.

  • Hei!

    En tiedä onko tämä nyt oikea paikka kysyä, mutta haluaisin tietää tähän Liike nyt, ”ryhmään” kuuluvien mielipiteitä asiosta. Esimerkiksi: Mitä mieltä olet siitä, että koulutuksesta (lapsilta ja nuorilta), lapsiperheiltä on leikattu, ja sitten ihmetellään, miksi syntyvyys laskee? Sehän on nykyään fakta, että jos vaikka miettii pääkaupunkiseutua, niin jos molemmat vanhemmista tienaa 2000 euroa verojen jälkeen, ja asuu vuokralla, niin on varaa elättää ehkä yksi lapsi, hyvällä suunnittelulla ehkä juuri ja juuri kaksi lasta. Vaikuttaa moni muukin asia, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne tähän aiheeseen liittyen.

    • Pääkaupunkiseudun kustannustaso on keskittämisen tulosta. Tosiasiassa kulut syntyvät siitä että kaikken pitäisi onnistua käden ulottuvilla. Loppupelissähän se sitten onnistuu, mutta siitä pitää maksaa. Lyhyet etäisyydet ovat ajallisesti pitkiä, kalliit asunnot ahtaita, puhdas ympäristö pölyistä ns. toimmivasta joukkoliikenteestä huolimatta asukkkaan hiilijalanjälki on iso.
      Jos julkishallinto poistuisi alueelta halvemmalle seudulle, julkishallinnon kulut pienenisivät, verot pienenisivät, asunnot halpenisivat jne.

      En usko kuitenkaan että yksikään ”liike nyt”- edustajista on kanssani samaa mieltä! En usko myöskään että heillä on vielä toimivaa ideaa muutoksesta ja visiota siitä miten he minua kuuntelisivat, Koska olen eri mieltä heidän kanssaan en usko tahto tilan riittävän mieli piteeni kuuntelemiseen.

      Se miten ihmisiä oikeasti kuullaan ja kuunnellaan on vaikeampi juttu kuin media-ammattilaisille videoklippien tunkeminen nettiin.

    • Pieni määrä leikattu lapsilta ja nuorilta, että saadaan kaikki mukaan säästötalkoisiin. Mutta toki tästä on revitty ISOJA uutisia, kuinka nyt on leikattu väärästä kohtaa. Tuskin tarvii muistuttaa, että elämme edelleen velalla! Kun kaikki säästää, voimme joskus saada velkaamme maksettuakin, sen sijaan että otamme sitä kokoajan lisää. Tämä Liike on oikea suuntaus päätöksentekoon. Jospa joskus päästäisiin niistä minulta sinulle lehmänkaupoista ja kaikenlaisista valtataisteluista eroon, ja alettaisiin päättämään tämän maan asioista ihan oikeasti ja joku kaunis päivä suomi maksaisi velkaa, eikä ottaisi sitä!

  • Helena Auramo Espoon olarilaisena voisi alkaa kehittämään konseptia Espoon kaupungille,jossa espoolaisten suoravaikuttaminen kaupungin suunnitelmiin ja päätöksiin tulisi todellisesti mahdolliseksi. Suoraa vaikuttamista tarvitaan etenkin kuntien ja kaupunkien asioista päätettäessä.

    Tällä hetkellä muuta vaikuttamisen mahdollisuutta ei ole kuin koukata ylätasolta rajuin valituksin alas tekemisen tasolle. Monelle tehdyt tulevat yllätyksinä syystä,että niistä ei saateta kertoa mitään. Alueille saatetaan tuoda rakenteita,joista ei ole kerrottu. Kaavoituksista ja rakennushankkeista ilmoitellaan hieman hiljaiseen sävyyn,joten suurin osa asujista ei niistä tiedä mitään.

    Pieleen menneitä projekteja Espoossa ollut useitakin. Yksi tunnetuimmista metroliikenteen ja sisäisen bussiliikenteen järjestäminen. Espoon valtuusto ja johtajat tarvitsevat sparraamista siihen kuinka huomioida kaupunkilaiset päätöksissä. Tällä hetkellä he eivät huomioi. Tekevät päätöksiä,joiden seurauksena on kaaos, tyytymättömyys,ympäristön turmeleminen ja etenkin huono toimivuus. Näistä voi käydä katsomassa esimerkkejä Niittykummussa Merituulentien varrella sijaitsevasta uusrakentamisesta tai Tapiolan uudesta AINOA-keskuksesta,jossa mikään ei toimi yhdessä toisen kanssa.

    Huolestuttavaa on se,että kaupunkia kehitetään meneen maailman tapaan suosien suuria autoväyliä, ostoskekuksia, ja halpaa, usein persoonatonta, asuinrakentamista. Kaikista joudumme maksamaan korkeaa hintaa. Espoo ei ole menossa suuntaan,jossa huomioitaisi kaikki asukkaat ja heidän asumiseen ja liikkumiseen,muu kuin autoiluun, liittyvät tarpeet. Espoon ratkaisut eivät tue ympäristöystävällisyyttä eikä vähäpäästöisyyttä julkisen liikenteen lisäämiseksi. Kehitys on päinvastainen mitä näkee muissa kehittyneissä suurissa Euroopan kaupungeissa tai jopa Helsingissä.

    • HINDRE, ainakin näyttäisi olevan tällainen kuin electorate.eu, joka työstää tuollaista kuvaamaasi kanavaa. Se käyttöön Espoossa?

  • Merkityksellisyyden merkitys

    Julkisissa ja varmasti yksityisissäkin keskusteluissa politiikkaan osallistuminen puhututtaa, niin myös Nyt Liikkeen yhteydessä se on ollut näkyvästi esillä.
    Miksi muut, jotka kokevat, että jotkut toiset eivät osallistu, ovat huolissaan tästä?
    Aktiivisimmat, varsinkin puolueissa tai muissa vaikuttamaan pyrkivissä organisaatioissa, ovat erityisen halukkaita lisäämään oman sanomansa merkitystä. Lähtökohta on demokraattinen ajattelu, ja
    samanmielisten ajatusten yhteen kokoaminen hankkimalla mahdollisimman paljon määrällisesti tai ainakin laadullisesti sopivia ihmisiä mukaan. Tässä yhteydessä laadullisuudella tarkoitan mahdollisimman aktiivisia ja asetettujen tavoitteiden suuntaisesti toimivien joukkoa, jotka kykenevät kommunikoimaan ulospäin viestiänsä niin, että mahdollisimman monet ja ainakin tietyt avainryhmät ymmärtävät ja mieluiten vaikuttuvat sanotusta.

    Maanhiljaiset on käsite, jolla tarkoitetaan niitä, jotka eivät kuulu edellä mainittuun ryhmään eli he, jotka eivät tuo ajatuksiaan julki aktiivisesti, eivätkä osallistu äänestämällä tai ilmaise mielipidettään muuten kuin olemalla hiljaa ja olemalla suhteellisen näkymätön, myös somessa tai yleisönosastoilla.
    Maanhiljaiset joukkona ovat kuitenkin varsin heterogeeninen ja vailla yhteistä muuta nimittäjää kuin tietynlainen passiivisuus, aktiivisten osallistujien määritelmän mukaisesti.
    Tässä mainittu passiivisuus voi kuitenkin toisessa katsannossa olla
    näköharhaa, koska ihmisillä voi olla hyvinkin vilkas ja moneen osallistuva ja sosiaalinen elämä.
    Lokerossa ”syrjäytyneet”, joka myös on aktiivisten lanseeraama termi, on ne, joista ei yksilötasolla ole kattavaa käsitystä, keitä siellä on. Määritelmällisesti he eivät kuulu minkään valvotun järjestelmän piiriin. Huoli on inhimillinen.

    Jos istumme ystäviemme kanssa esimerkiksi työpaikan
    kahvihuonessa ja pöydässä istuu yllättäen joku, jota kukaan ei tunne ja varsinkin, jos hän ei sano mitään, ei edes tervehdi tai esittäydy, oma käyttäytymisemme muuttuu vähintäänkin hämmennyksen valtaamaksi. Haluamme tietää enemmän uudesta tilanteesta.
    Kaikkinainen käyttäytymisemme muuttuu sosiaaliseksi silloin, kun ihminen saa toisesta ihmisestä havainnon, riippumatta, millä tavoin se tapahtuu. Olemme sisäänrakennetusti äärimmäisen riippuvaisia muista ja siksi haluamme löytää kaikenlaiselle käyttäytymiselle itseämme tyydyttävän selityksen.
    Syrjäytymisilmiö kaipaa samanlaista selitystä, riippumatta siitä onko löydettävissä yhtä vastausta.
    Ihminen itse, kukin meistä rakentaa koko elämänsä merkityksellisyyden varaan. Tämä siksi, että koko olemassaolonme lepää sosiaalisen riippuvuutemme varassa. Se puolestaan palautuu keskeisimpänä tarpeeseemme, turvallisuuden tarpeeseen. Koko ihmisenä olemisen ehtona on pyrkiä maksimoimaan olemassaolomme. Suuri osa tämän tarpeen tyydyttymisestä on täysin automaattista, solutasolta psyykkisiin toimintoihin ja tietoisiin valintoihinme saakka.Varsin kokonaisvaltaista, näennäisistä ristiriitaisuuksista huolimatta.
    Suurin eksistentiaalinen pelkomme on täydellisen tyhjyyden pelko, olemattomiin häviämisen pelko. Se on kuoleman pelkoakin vakavampi. Esimerkkinä tästä on mielen pirstoutuminen hallitsemattomaksi ja psykoottiseksi.
    Miten psyykemme reagoi?
    Se tuottaa aistiharhan, kuulo tai näkö, jotta mielemme saisi struktuurin, josta saamme selittävän merkityksen.
    Turvallisuus, merkityksellisyys seuraavat meitä kaikkialle, unessakin, vaikka niiden ilmeneminen yksilöiden tasolla näyttäytyy
    usein hyvin erilaisilta, silti ne palautuvat samaan yhteiseen pisteeseen. Meillä kaikilla, myös identtisillä kaksosilla, on oma kokemusperäinen, ei geneettinen, osa persoonallisuuttamme. Sen varaan rakentuu myös osa turvalisuushakuista toimintaamme. Se on opittu osa, jolla voimme kehittää tietoisia valintojamme.
    Oppiminen on kokemusten hyödyntämistä omassa toiminnassamme. Se on valintaa ja hyväksyntää ja osin automaattista.
    Jos haluamme, ja kuten monet haluavat, vaikuttaa muihin ihmisiin, meidän on ymmärrettävä ihmistä. Ei yksistään kirjaviisaasti tai edes yleisellä tasolla kokemukseen nojaten, pelkästään, vaan ennen muuta yksilötasolla, henkilökohtaisesti. Kuuntelemalla.
    Toki lähestyminen julkisesti, joukkoja ”syleillen”, on luonnollisesti eräs muoto, joka on yleinen poliittinenkin työkalu, mutta merkityksellisyyden antamisen toiselle ihmiselle tavoitteena tulee pitää yksilön aitoa kokemusta nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Merkityksellisyyden kokemus perustuu sosiaaliseen hyväksyntään, luottamukseen siitä, että minut hyväksytään mukaan. Koska olemme persoonina moninaisia, olemme myös hyväksytyiksi tulemisissamme hyvin persoonallisia ja tämä tekee vaikeaksi saada ihmisiä mukaan omiin, monasti aidosti hyvää tarkoittamiimme, hankkeisiimme.
    Mikä on se vaikeus?
    Ei pelkästään persoonallisen tapamme kokea merkityksellisyyttä, vaan luottamus tai sen puute.
    Luottamuksen menetys johonkin kasvattaa väistämättä luottamusta toisaalle. Siinä on samanlainen tyhjyyden täyttämisen elementti, kuin aiemmassa psykoosiesimerkissä. Meillä on sisäänrakennettu tarve hakea turvaa eli luottamusta, siksi varmuus turvattomuudestakin kelpaa hätäratkaisuna, kunnes kehitämme jotakin kestävämmältä tuntuvaa. Tämä mekanismi on monen epätoivoisen teon taustalla ja se on tukipylväämme sosiaalisesti hyväksyttyjen toimintatapojemme vahvana perustana.

    Siis luottamus siihen, että en kelpaa, kasvaa. Se myös elää ajassa ja oma käsityksemme vain vahvistuu, jos sosiaalinen ympäristö ei ”salli” sen vahvistua niin kuin aluksi toivoimme. Turvallisuuden tarve on kuin virtaava vesi, se hakeutuu kaikkialle, pienimpäänkin rakoon. Siksi ääritilanteissa koemme tiettyä oikeutusta ratkaisuillemme.

    Luottamus ja turvallisuus, turvallisuudentunne elävät symbioottisessa suhteessa. Siksi viestillä ja viestinnällä tulee olla analoginen suhde luottamukseen, turvallisuuteen ja turvallisuudentunteeseen, jotta aidosti tavoitamme toisen ihmisen, joka puolestaan alkaa luottaa ja kokea merkityksellisyyttä.
    Viestillämme on tämän vuoksi myös vastuu, vaikka helposti piiloudumme vapaan valinnan taakse. Vapaavalinta on alisteinen reunaehdoille, joita emme voi väistää. Merkityksellisyyden tunne ja kokemus ovat aina sosiaalisen vuorovaikutuksen aikaansaannoksia. Minä olen vastuussa sinun kokemastasi merkityksellisyyden tunteesta.

    Lasse Mäkelä

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.