Markkinatalouden puolella, markkinayhteiskuntaa vastaan

Elämme samassa maailmassa, joka kuitenkin näyttäytyy eri ihmisille hyvin erilaisena. Käsitykset hyvästä ja toivottavasta vaihtelevat ääripäästä toiseen. Näkemykset markkinatalouden voimasta tai valtion roolista on yksi hyvä esimerkki tästä. Toiset haluavat karsia valtion tehtäviä mahdollisimman paljon, kun taas toiset uskovat vallan keskittämiseen, poliittisista valtasuhteista lähtevään johtamiseen ja suunnitteluun markkinoiden sijaan. Näiden ääripäiden väliltä löytyy lukematon määrä ehdotuksia erilaisista markkinatalouden ja julkisen vallan rooleista.

Meillä vallalla olevan yksilökeskeisen ja yksilön valinnanvapautta korostavan ajattelun mukaan valtion tehtävänä on ennen kaikkea ylläpitää lakeja ja järjestystä, puolustaa maata ja rakentaa kaikkia palvelevaa infrastruktuuria. Markkinatalous hoitakoon kaiken muun. Toisaalta rajaa siitä mikä kuuluu markkinoiden piiriin ja mikä ei, on historiassa siirrelty monia kertoja poliittisilla päätöksillä. Paljon sellaista, mitä ennen vaihdettiin markkinoilla on siirretty niiden ulkopuolelle: esimerkkeinä orjat, lapsityövoima, ihmiselimet tai useat huumeet. Toisaalta paljon sellaista, jota ei aikaisemmin voinut ostaa ja myydä, on poliittisilla päätöksillä muutettu kauppatavaraksi, kysynnästä ja tarjonnasta muodostuvan hinnoittelun ja kilpailun piiriin. Margaret Thatcher oli aikanaan yksi ääriesimerkki tämän ajattelutavan toteuttajista.

Ongelmaksi muodostuu se, etteivät markkinat pysty käsittelemään, eivätkä markkinahinnat pysty täysin kuvaamaan kaikkia taloudellisen toiminnan vaikutuksia ja niihin liittyviä todellisia kustannuksia. Taloudellinen toiminta voi saastuttaa ilmaa, jättää jälkeensä pilaantuneen maan, tai käyttää ylenmääräisesti vettä, koska millään näistä kolmesta ei ole ollut niiden yhteiskunnallista arvoa kuvaavaa hintalappua. Ne ovat alihinnoiteltuja, tai jopa ilmaisia hyödykkeitä, jolloin kyseisten vaikutusten huomioiminen taloudellisessa päätöksenteossa jää osittain tai kokonaan vapaaehtoisuuden varaan.

Taloudellisen toimeliaisuuden kumuloituvilla, pitkän ajan kuluessa esiin tulevilla negatiivisilla seurauksilla ei ole myöskään markkinoilla hintaa puhumattakaan siitä, että nämä hitaat kehityskulut ylipäänsä ymmärrettäisiin ajoissa. Tästä yhtenä esimerkkinä on nyt valtavaksi ongelmaksi muodostunut muovijäte.

Näitä seurauksia kutsutaan taloustieteessä ulkoisvaikutuksiksi.

Kun kyseessä ovat haitalliset ulkoisvaikutukset, niin tällä hetkellä ainoat käytettävissä olevat keinot vaikuttaa ovat asiakkaiden vastuullisten ostopäätösten ohella valtion verotus ja regulaatio. Eli jos asiakkaat eivät pysty ostotilanteessa arvioimaan, tai halua arvioida, valintojensa pitkäkestoisia seurauksia, niin ohjaavan vaikutuksen on tultava markkinamekanismin ulkopuolelta, valtiosta. Valtio voi verottaa enemmän niitä ulkoisvaikutuksia mitä emme halua ja verottaa vähemmän, tai tukea, niitä ulkoisvaikutuksia, joista yhteiskunta hyötyy.

Taloudellisella toimeliaisuudella on usein merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia. Esimerkkinä tästä on tuotekehitys- ja tutkimustoiminta, joka tuottaa uutta tietoa myös muiden kuin yrityksen itsensä käyttöön. Samaten organisaatiot, jotka investoivat henkilöstön kehittämiseen tuottavat uutta kyvykkyyttä myös yhteiskunnan tasolla. Valtion on siten järkevää tukea yrityksiä, jotka pystyvät käytännössä näyttämään toteen luomansa hyödylliset ulkoisvaikutukset.

Hyödylliset ulkoisvaikutukset näkyvät siinä miten palvelut kehittyvät. Digitalisaatio muuttaa ostokäyttäytymistä: sen sijaan, että kulutamme enemmän, kulutamme eri tavalla.

Markkinatalouden vaihdannan idea on tähän asti perustunut yksityisten hyödykkeiden käsitteeseen ja omistamiseen. Kun maksamme tuotteesta, niin saamme yksinoikeuden, omistamme hyödykkeen, joka käytännössä saattaa olla dramaattisesti vajaakäytössä. Yksityisomistuksessa olevia henkilöautoja käytetään noin neljä prosenttia koko niiden elinkaaren aikana. Toimistotilojen käyttöaste on tällä hetkellä noin 40%.

Pyrittäessä kestävämpään kehitykseen, vastuullisuuteen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön ovat erilaiset käyttöoikeuksien ja julkishyödykkeiden uudet yhdistelmät muovaamassa digitaalista taloutta. Perinteinen omistaminen saattaa muuttua tilannekohtaista käyttöoikeutta tehottomammaksi vaihtoehdoksi ilman, että käyttöarvo tai käyttökokemus siitä kärsivät. Nykyisen, yhteiskuntaan sisäänrakennetun tuhlauksen sijaan resurssit ovat jatkossa joka tapauksessa yhä useammin jaettuja ja julkisia.

Ehkä tärkeintä tänään on olla samanaikaisesti markkinatalouden puolella, mutta markkinayhteiskuntaa vastaan.

Esko Kilpi, Digitaalisen työn asiantuntija, tutkija ja kouluttaja

  • Esimerkiksi Ympäristötilinpidolle (esim. SEEA) on kv-tasoisia ohjeita ja standardeja, mutta niiden soveltaminen ja huomioiminen on kaiketi ”poliittisen tahdon” asioita?

  • Liberalismia on montaa sorttia. Tämä LiikeNyt vaikuttaa liputtavan talousliberalismin puolesta, joka on hyvä asia. Tässä lainaus Wikistä talousliberalismista.
    ”Talousliberalismi tarkoittaa markkinaliberalismin (tai klassisen liberalismin) taloudellisia näkökohtia kuten vapaakauppaa sekä verotuksen ja talouden sääntelyn vähyyttä.

    Henkilö voi olla talousliberaali olematta kuitenkaan arvoliberaali. Markkinaliberaali tarkoittaa henkilöä, joka on sekä talous- että arvoliberaali[1]; Yhdysvaltojen ulkopuolella usein sanotaan vain ”liberaali”. Klassiset liberaalit olivat melkein poikkeuksetta markkinaliberaaleja, siis myös talousliberaaleja.

    Talousliberaali kannattaa kapitalistista markkinataloutta mutta useimmiten hyväksyy myös rajoitetusti markkinahäiriöitä korjaavia sääntelytoimia. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltäminen ja ympäristöhaittaverot. Useimmiten talousliberaali hyväksyy myös rajoitetun ja valinnanvapautta maksimoivan verorahoitteisen sosiaaliturvan, esimerkiksi negatiivisen tuloveron tai perustulon ja palvelusetelit muun muassa koulutusta ja terveydenhoitoa varten.”

  • Valtiovallan ja markkinatalouden ristiriita on ikuinen ongelma. Valtiovallan toiminta tulee rajata vain olennaisimpiin asioihin, joita se on paras hoitamaan; oikeuslaitos,turvallisuus, pelastustoimi, terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja koulutus esimerkkeinä.

    Markkinatalous hoitaa oman osuutensa ja sitä ei tule liialla byrokratialla rajoittaa. Kaupankäynti, teollisuus, rahoitus ja muut palvelut ovat nimenomaan markkinatalouden aluetta, josta valtion pitää pitää näppinsä erossa.

    Kun valtiovallan pitää pysyä erossa markkinoista, niin samalla pitää markkinatalous pitää erossa julkisen vallan tehtävistä. Markkinat voivat olla tuottajina julkisen vallan tilauksille, mutta ohjat pitää olla julkisella puolella.

    Itse en esimerkiksi ymmärrä ollenkaan nykyisiä SOTE-ratkaisuja, vaikka olenkin markkinatalouden kannattaja ja porvari jo 60-luvun lopulta. Ymmärrän kyllä, että leveämpiä hartioita tarvitaan, koska osa kunnista vaan ei pysty taloudellisesti vastaamaan haasteisiin, mutta miksi tähän tarvitaan jotain maakuntia, eikö leveimmät hartiat ole valtiolla.

    Villit valinnanvapaus mallit myöskin kauhistuttavat minua, ei niillä mitään säästöä saada, tai ainakin suomalaisen terveydenhuollon laatu taantuu sotia edeltävälle ajalle. Tämä on asia jossa markkinavoimia ei voi päästää päättämään. Olen nähnyt tuon markkinan sisäpuolelta toimiessani 15 viimeistä vuotta ennen eläköitymistä yksityisellä sosiaalipalvelualalla.

    On yrityksiä, jotka tekevät todella mahtavaa työtä ja on yrityksiä, jotka maksimoivat voittoa yksilöstä välittämättä.

    Hyvinvointivaltion, joka on mahtava pohjoismainen juttu, säilyttämiseksi valtion pitää olla ohjaimissa.

  • Erittäin asiallinen teksti. Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni valmisteilla oleva sote uudistus on tällainen asia. Pelkään mitä tapahtuu kun markkinat avataan tuotteelle joka lakisääteisesti korvataan yhteisistä verovaroista. Kuka vastaa myöhemmin syntyvistä kustannuksista?

  • Ei varmaan mee markkinatalouden vastustaminen tässä porukassa läpi kun johdossa on hjallis, se demari ja enbuske 😀 kaikki sen verran rikkaita

  • Ihmisellä on tarpeita joita hän haluaa tyydyttää. Perustarpeet on perittyjä , mutta suuren osan luo markkinointi ja ympäristötekijät. Markkinatalous luo paljon turhia tarpeita ja odotuksia.

  • ”Kun maksamme tuotteesta, niin saamme yksinoikeuden, omistamme hyödykkeen, joka käytännössä saattaa olla dramaattisesti vajaakäytössä. Yksityisomistuksessa olevia henkilöautoja käytetään noin neljä prosenttia koko niiden elinkaaren aikana. ” – tämä on minusta melko härskiä kikkailua numeroilla. Mitä sanot esimerkiksi oven saranoista? Kuinka paljon ne ovat elinkaarensa aikana käytössä? Tai kuinka kauan WC-pönttö tai hammasharja on käytössä elinkaarensa aikana? Minulle – ja monelle muullekin – on merkitystä sillä, että minulla on oma asunto ja oma auto. En halua jakaa omaa autoani kenekään kanssa, koska haluan sen olevan aina kunnossa. En halua myöskään jakaa WC-pönttöäni, koska sille käy kuten huoltoaseman vessalle. Tuossa itäisessä naapurissa testattiin tätä jakamistaloutta 70 vuotta. Tuloksena oli ympäristökatastrofeja ihan muille jaettavaksi. Infra oli täydellisessä rappiotilassa. Ihan oikeasti ihminen ei ole muuttunut yhtään mihinkään eikä tule muuttumaankaan. Toisaalta Suomi on ainakin osittain vapaa maa. Jokainen kommuuniautolla ajava ja kommuunihammasharjaa käyttävä saa liittyä yhteen ja elää unelmaansa. Se ei ole minulta pois enkä sitä vastusta. Sitä sen sijaan vastustan, että yhteiskunta alkaa ajamaan kansaa takaisin kommunismiin, koska siitä jakamistaloudessa on oikeasti kyse. Innostun asiasta enemmän heti, kun joku voi kertoa yhdenkin esimerkin oikeasti toimivasta jakamistaloudesta. Nämä nykyiset Airbnb:t sun muut Uberit ovat ihan puhtaasti vuokrafirmoja. Näitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Minusta ne ovat ihan terveitä esimerkkejä normaalista yritystoiminnasta ja tietotekniikan hyväksikäytöstä. Suomessa Lomarengas on toiminut tuolla tavalla jo pitkään vuokraamalla loma-asuntoja. Ei ole hypetetty vaikka se on juuri loma-asumisen Uber. Unohdetaan kuitenkin se jakamistalous ja keskitytään yritystoiminnan ja liiketoiminnan mahdollisuuksien parantamiseen. Paljon tärkeämpi tavoite olisi purkaa yritystuet, asumistuet, maataloustuet ja muut laiskistavat, tehottomuuteen kannustavat tuet. Js pisteeksi iin päälle: yrittäjän ja duunarin tulisi olla ihan samalla viivalla työttömyyden varalta. Molemmilla tulisi olla samanlainen aktiivisuuteen kannustava malli. Silloin tulisi enemmän sitä jaettavaa tähän jakamistalouteen.

  • Mielenkiintoista pohdintaa.Olen samaa mieltä kanssasi että negatiivisia ulkoisvaikutuksia tulisi verottaa. Nyt näin jo suurelta osalta onkin. Esim. polttoaine, typakka ja alkoholi. Itse ihmettelen edelleen miksi dieseliä verotetaan vähemmän. Tämähän on melkein kuin yritystuki.

    Mitähän tarkoitat konkreettisesti julkisesti jaetulla resurssilla? Esim koulujen liikuntasaleja kyllä annetaan vuokralle. Lähtökohtaisesti julkishallinto toimii tekemällä vain laissa määrättyä tehtävää. Sillä ei ole juridista velvoitetta maksimoida jonkin resurssin hyötykäyttöä ja siksi valtiollisella puolella löysää on enemmän. Valtion toimien yksityistämissä on kyse juuri hyötykäyttö parantamisesta ja se perustuu siihen että voiton tavoittelun seurauksena resurssista saadaan enemmän hyötyä.

    • Puhutaan kommuuniajattelusta, kun lisätään yhteisomistusta yksityisen ja valtion rahoituksen sekoittamisella. Käytännössä ihmisten ei tarvitse omistaa kaikkea, vaan asioita ja esineitä voi vaikkapa lainata.

  • Kiitos tästä kirjoituksesta, se oli ajatuksia herättävä.

  • Pitäisi ottaa huomioon myös se kuinka asia vaikuttaa suoraan yksittäisiin kansalaisiin, ei ole kauhean tuottavaa kehityksen kannalta tehdä pakotteita kansalaista kohtaan. Ostat tätä ja vero on korkeampi koska et osaa tehdä pitkäaikaista kuvakulmaa asiaan, johon jokaisella ei todellakaan ole tänä päivänä varaa. On kyseessä erittäin suuri muutos jos toista asiaa aletaan verottamisen avulla ”rajoittamaan” ja toista tukemaan. Kyseiset rajoitukset ja tukemiset vaikuttavat kansalaisen silmässä negatiiviselta. Investoimalla henkilöstön kehitykseen on todettu olevan hyviä vaikutuksia myös yhteiskunta tasolla. Pitäisi siis löytää suunta jolla vaikuttaa ja investoida kansalaisiin ja saada heidät muuttamaan ajatteluaan ilman mitään veron korotuksia tai tukia. Kansalaisten ohjaaminen rahankäytössä on erittäin ristiriidassa tuloerojen takia.

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.