Vallankumous

Elämme suurta mahdollisuuksien demokratisoitumisen vallankumousta, mutta samaan aikaan yhteiskunnalliset ongelmamme ovat ehkä vaikeampia kuin koskaan.

Aikaamme kuvaavat toisiinsa kytkeytyvät ongelmat ja toisistaan seuraavat, usein negatiiviset, yllätykset. Kompleksisen maailman ymmärtämiseksi ja kompleksisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan aina ihmisten yhteistoimintaa ja hyvin monenlaisten näkökulmien ja erilaisten pyrkimysten luovaa yhdistämistä.

Ensimmäinen teollinen vallankumous demokratisoi kulutuksen. Aikaisemmin kalliit tuotteet halpenivat massatuotannon ja koneellistumisen seurauksena dramaattisesti ja tulivat yhä useamman saataville. Massatuotanto loi sekä uudet markkinat että kulutusyhteiskunnan niin kuin sen yhä tunnemme.

Nyt käynnissä oleva teollinen vallankumous demokratisoi tuotannon. Aikaisemmin kalliit tuotantovälineet tulevat yhä useamman saataville.

Teknologian kehitys laskee tuotantovälineiden hintoja dramaattisesti ja luo tilan uudelle massatuotannosta poikkeavalle arvonluonnille ja yhteiskunnalle. Se mikä oli aikaisemmin mahdollista vain suurelle yritykselle on nyt mahdollista myös pienelle. Se mikä aikaisemmin vaati perinteisen organisaation on nyt mahdollista jopa vain lyhyeksi ajaksi yhteen tuleville yksilölle. Elämme mahdollisuuksien demokratisoitumisen kulta-aikaa.

Uusi yhteiskunta voi syntyä

Demokratian ytimessä on sama ihmisten mahdollisuuksien lisääntyminen ja uusien toimintavaihtoehtojen avautuminen. Kysymys on lopulta siitä kuinka monelle ihmiselle ja kuinka moneen ongelmankuvaukseen meillä on ratkaisun mahdollisuus teknologian tukemassa vuorovaikutuksessa ja miten niistä syntyvät hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti.

Demokratia nojaa keskeisesti erilaisten ihmisten kohtaamiskykyyn. Demokratia vaarantuu heti jos kohtaamishalu tai -kyky puuttuvat, tai jos yhteydet katkeavat tai niitä ei ole ollutkaan.

Taloudessa mitä paremmin ymmärrämme myös muita kuin omia näkökantojamme, sitä enemmän potentiaalisia ratkaisuja avautuu ja sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia ja vapautta valita eri vaihtoehdoista ja luoda uutta. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa näkyy sama lainalaisuus: (1) enemmän kontakteja erilaisuuteen luo kuvan (2) laajemmasta mahdollisuuksien maailmasta, joka taas luo (3) suuremman vapauden valita ja luoda (4) uutta arvoa ja uusia ratkaisuja.

Valinnat taloudessa ovat aina moraalisia kannanottoja. Kaikki valinnat mitä teemme liittyvät aina arvoihin ja eettisiin käsityksiin hyvästä ja siitä mikä on toivottavaa. Teollisen ajan mekanistisesta luonteesta juontuu se, että ihmiset kohtelevat toisiaan yhä monissa käytännön tilanteissa esineiden kaltaisina välineinä. Kun ihminen määrittyy toiselle ihmiselle välineenä on suhde epätasa-arvoinen ja johtaa helpommin siihen autoritaarisuuden ihannointiin, joka näkyy tänään maailmassa.

Käsityksemme tehokkuudesta on rakentunut markkinoille resurssien parhaana kohdentajana ja kilpailulle yhteistoiminnan tärkeimpänä muotona. Internet on oikeastaan ensimmäinen yhteiskunnallinen arkkitehtuuri, joka mahdollistaisi tasa-arvoisen, yhteistoiminnallisen arvonluonnin uudet muodot laajassa mitassa.

Paras lopputulos syntyy silloin vuorovaikutukseen osallistujien lisätessä toinen toistensa kykyä tunnistaa olemassa olevia vaihtoehtoja. Ihmiset käyttävät toistensa esiintuomia asioita oman näkökulmansa kehittämiseksi ja rikastamiseksi. Kun yksilö ottaa omassa ajattelussaan huomioon muiden esille tuomat, usein oman ajattelun kanssa täysin ristiriitaisetkin seikat, voi ajattelu, luovuus ja ongelmankuvaukset perustua paljon laajempaan pohjaan kuin vain omiin, aina rajallisiin, kokemuksiin.

Elämme keskellä valtavaa mahdollisuuksien demokratisoitumisen vallankumousta. Sen toteutuminen on viime kädessä kiinni siitä tukeeko yhteiskunta osallisuutta, tasa-arvoista vuorovaikutusta ja laajaa verkottumista.

Esko KilpiDigitaalisen työn asiantuntija, tutkija ja kouluttaja

    • Sanat soljuu hyvin ja mieli sitoo lauseet ajatuksiksi. Mutta on eri asia saada se toimimaan käytännössä. Tunteeko joku kuitenkin tulleensa väärinymmärretyksi, siitä on lyhyt matka vanhaan hallintotapaa. Eli ajan kuluessa Liikenyt on vaan uusi musta;) nm. epäilen vain

  • Nyt kun olemme tavaksemme valinneet markkinatalous tyyppisen johtamisen pitäisi verotuksenkin olla sitä tukeva ja holhous lopetettava. Nyt tälle olisi iso tilaus kun maahan tulee porukka jonka osaamiskyky on monesti alhaista meidän koulutustason vaatimuksiin verrattuna. Samoin opetussuunnitelmat ovat liian tiukkoja kun ajattelee mitenkä korkeasti koulutettuja opettajat ovat niin heille pitäisi antaa vapautta, jottei innovaatioita omaavia oppilaita tukehduteta. Verotus pitäisi määrätä tuonne 10% pintaan, jotta kasvua saadaan. Rohkea ajatus että alv.10%, eläkeverotus 10%, pääomaverotus 10% ja omaverotus 10%. Tuolla ja byrokratian oikealla purkamisella tulisi sellainen tuottavuus loikka ettei ennen nähty. Lisäksi ammatinharjoittajan eli toiminimellä työskentelevän ennakkovero jälkiveroksi alvin tapaan. Kun yrittämiseen otettaisiin vielä positiivinen ote ilman rajoittavia rajoja se selkeyttäisi tuotakin huomattavasti esim. tuloraja sosiaaliturvaan, työttömyystukeen ja alviton raja jne. Sitten lait sorvattaisiin sen mukaan jotta yrittäjä saisi jotain rahaa elämiseen jos tuloja ei ole tullutkaan.Tuo jos joku tekisi ideansa kokeilun rohkaisevaksi ilman pelkoa ”yrittäjän riskistä”. Miksi sen pitää olla riski, kun kyseessä voisi olla mahdollisuus. Riskin ei pidä olla että ei leipää saa kaupasta jos yrittää työllistää itsensä ja ehkä muitakin.

  • Politiikassa ei ymmärretä aitoa, jatkuvaa vuorovaikutusta tällä hetkellä. Siksi mä olen mukana tässä liikkeessä. Mun entisellä kotiseudullani puolueen kunnallisjärjestö jo pohtii sitä, miten lisätä vuorovaikutusta kaikkien kuntalaisten kanssa. Sitä tarvitaan! Toivottavasti tää ottaa tuulta alleen.

  • Kaikessa päätöksenteossa olisi syytä ottaa enemmän huomioon erilaisia näkökantoja asioihin ja keskustelua, taloudelliset vaikuttimet eivät saa olla ainoa määrävä tekijä päätöksenteossa. Nyt tekemämme päätökset kantavat kauas tulevaisuuteen, niillä on vaikutusta luontoon ja ympäristöömme, ja siihen millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Sen vuoksi päätöksenteossa tarvitaan viisautta ja kaikki näkökohdat huomioivaa asiantuntijuutta. Millaisen perinnön haluamme antaa lapsillemme? Osaammekö tehdä tulevaisuuden kannalta viisaat ratkaisut NYT, sillä lapsemme tarvitsevat luontoa jatkossakin. Kaikki tällaiset asiat eivät ole helppoja, sillä ne edellyttävät meiltä muutosta elintavoissamme, kulutuksen vähentämistä ja koko nykyisen elämänmuotomme perusremonttia (myös arvojen ja asenteiden). Mikä meille on elämässä tärkeää? Onko se upouusi auto parkkihallissa, vai hyväpalkkainen työ ja luksushuvila? Vai onko se kävely puhtaassa luonnossa ja tieto siitä, että tämän kaiken voin jättää myös perinnöksi lapsilleni. Tieto siitä, että elämä jatkuu myös minun jälkeeni, jos olen valmis luopumaan jostakin; paljosta ei edes tarvitse luopua, vain ylimääräisestä, ja tästä älyttömästä kuluttamisesta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, siirtymällä kestävään ja luonnonvaroja säästävään elämäntapaan; se on mahdollista, jos niin haluamme, sillä tästä nykyisestä tuhoon johtavasta kehityksestä on tultava loppu!

    • Juuri näin. Valtavirran (onko muita?) taloustiede ei taida tuntea käsitteitä ’riittävästi’ tai ’tarpeeksi’. Sen hegemoninen asema on pakottanut ihmiset näkemään vain kaksi suuntaa: kasvu tai kivikausi. Jos kuitenkin nähdään, että tiellä voi olla risteyksiäkin, niin yksikin askel riittää vaihtamaan suuntaa.

  • Tämä on enemmäin kuin tervetullut tuulahdus meidän ummehtuneeseen polittiseen hyvävelijärjestelmäämme. Toivoa sopii, etteivät lobbarit pistä tätäkin povitaskuunsa.

  • Hyvä kirjoitus. Muun muassa tuo kohtaamiskyky käsitteenä miellytti, samoin se, että ihmisiä ei pitäisi kohdata välineinä vaan ihmisinä. Siis arvostusta kaipaavina ja ansaitsevina, tuntevina yksilöinä, jotka tietty kuitenkin muovautuvat omanlaisikseen ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, jatkuvana prosessina.

    Mielenkiintoista nähdä, millaista dialogia saadaan aikaiseksi. Jos päästään siihen, että mietitään mihin tahansa asiaan monia ratkaisuja ja sitten pohditaan eri näkökulmista kunkin ratkaisun hyviä ja huonoja puolia, ei-henkilökohtaisuuksiin mennen vaan ratkaisujen eri puolia avoimesti miettien, niin todella mainiota! Ja vieläpä jos tuo saavuttaisi koko poliittisen toimintakentän, kuten perustajat taisivat toivoa, vielä parempaa. Tai oikeastaan, minkä tahansa päätöksenteon yhteydessä em. menettely olisi eduksi. Jos vain aikaa, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä on.

    Helppoahan tämä ei ole, koska asiat tuppaavat olemaan aika mutkikkaita. Mutta yrittää kannattaa, sen arvoinen asia on. Ja koko ajan voi oppia.

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.