Miten valinnanvapausesitys vaikuttaa kustannusten hillinnän tavoitteeseen? Ministeri Saarikko vastaa

Yhtenä koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista on hillitä kustannusten kasvua 3 miljardilla eurolla vuoden 2029 loppuun mennessä. Tavoite koskee koko uudistusta ja valinnanvapaus on tätä kokonaisuutta.

Maakuntalaissa ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (HE 15/2017) säädettäisiin maakuntien rahoituksesta. Maakuntien rahoituslain myötä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa siirrytään aikaisemmasta menoperusteisesta rahoituksesta kohti tarveperusteista rahoitusta. Tämä tarkoittaa, että jatkossa maakuntien saama sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus ei seuraa automaattisesti kustannusten kehitystä, vaan on sidottu uuteen maakuntaindeksiin.

Maakuntien rahoituslaissa säädettäisiin viiden vuoden siirtymäajasta, jolloin siirtyminen toteutuisi vähitellen. Indeksiin sidottu sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kasvaisi jatkossa, mutta kasvuvauhti olisi ns. painelaskelmaan verrattuna huomattavasti hillitympää.

Edellä kuvattu muutos tarkoittaa sitä, jatkossa palvelujen rahoitus tulisi valtiolta ja rahoitus olisi pääosin yleiskatteellista. Maakuntien tulonlähteinä olisivat valtion rahoitus, asiakas- ja käyttömaksut sekä myyntitulot mutta maakunnilla ei uudistuksen voimaantullessa olisi verotusoikeutta. Edellä kuvatussa rahoitusjärjestelmässä kustannusten hillinnän tavoite lähtökohtaisesti toteutuu asetetun budjettirajoitteen kautta. Tästä huolimatta, rahoituslaki ei kuitenkaan sellaisenaan yksinään takaa kustannusten kasvun hillintää vaan viime kädessä 1) uudistuksen toimeenpano, 2) järjestämisen johtaminen maakunnissa sekä 3) valtion ja maakuntien välinen vuorovaikutus ratkaisevat taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen.

Uudistus aiheuttaa merkittävän rakenteellisen ja toiminnallisen muutoksen

Uudistus aiheuttaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä rakenteellisen että toiminnallisen muutoksen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (HE 15/2017 vp) myötä järjestelmään kohdistuu rakenteellinen muutos. Uudistus korvaa 190 nykyistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjää 18 maakunnalla. Muutos tehostaa palvelujen järjestämistoimintaa ja tukee tuottavuuden paranemista sekä kustannusten hillinnän tavoitetta verrattuna nykytilaan, jossa hyvin erikokoiset kunnat vastaavat palvelujen järjestämisestä ja hyvin pitkälti myös niiden tuotannosta.
Lisäksi olennainen muutos verrattuna nykytilaan on se, että uudistuksen myötä myös järjestäjiä seurataan ja arvioidaan säännöllisesti ja yhteismitallisesti. Budjettirajoitteen ja palveluvelvoitteen toteutumista seuraavat sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön seuranta- ja neuvottelumenettelyt sekä talousongelmien ilmetessä arviointimenettely.

Ilman edellä kuvattuja menojen kasvua hillitseviä rakenteellisia uudistuksia ikärakenteen muutoksesta aiheutuvat menopaineet johtavat tulevaisuudessa kuntien ja valtion velan nopeaan kasvuun. Suomen kuntarakenne on pirstaleinen ja maassa on paljon pieniä ja resursseiltaan heikkoja kuntia.

Nykymuotoiset hyvinvointipalvelut ja muut julkisen sektorin toiminnot on rakennettu aikana, jolloin talouskasvu oli nopeaa ja väestökehitys suotuisaa lähes kaikkialla maassa. Talouden kasvumahdollisuuksia heikentää väestörakenteen raju muutos, sillä työikäisten määrä vähenee ja yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi.

Väestörakenteen muutos heikentää siten verotulojen kasvumahdollisuuksia eli julkisen talouden rahoituspohjaa. Samalla väestön ikääntymisestä aiheutuu merkittäviä menopaineita erityisesti terveys- ja hoivapalveluihin.

Nykyisessä toimintaympäristössä asetettu kustannusten hillinnän tavoite johtaisi väistämättä palvelutason heikkenemiseen ja universaalien terveyspalvelujen vaarantumiseen tai huomattavaan verorasituksen nousuun.

Lisäksi järjestelmän jo nykyisin heikko legitimiteetti kansalaisten näkökulmasta heikkenisi entisestään. Kansalaisten heikko luottamus näkyy mm. yksityisten
sairaskuluvakuutusten määrän suurena osuutena.

Yksityisiä sairaskuluvakuutuksia oli Finanssialan Keskusliiton mukaan vuoden 2016 lopussa yhteensä 1 156 808 henkilöllä. Edellä mainituista vakuutuksista noin 40 prosenttia oli lapsien vakuutuksia, noin 42 prosenttia aikuisten vakuutuksia ja 18,7 prosenttia työnantajien työntekijöilleen ottamia vakuutuksia.

Järjestäjien määrän vähenemisen ja erityisesti valinnanvapausesityksen johdosta aiheutuu myös toiminnallinen muutos, joka paitsi tukee kustannusten hillinnän tavoitetta mutta myös parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta suhteessa nykytilaan. Valinnanvapauden lisääminen ja peruspalvelujen saatavuuden paraneminen myös kasvattaa kansalaisten luottamusta julkisesti järjestettyihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Monituottajajärjestelmään siirtyminen, valinnanvapauden laajentaminen, pääosin kiinteät tuottajakorvaukset ja riittävä vertailutieto lisäävät kilpailua tuottajien välille, mikä kannustaa tuottajia parantamaan laatua ja saatavuutta mutta myös tehostamaan toimintaansa. Tässä kokonaisuudessa kilpailu ei ole tavoiteltu asia sinänsä vaan keino saavuttaa asetettuja tavoitteita. Kansainvälisen ja tuoreen tutkimustiedon perusteella vastaavalla järjestelmällä on onnistuttu saavuttamaan myös suomalaisessa uudistuksessa tavoiteltuja tekijöitä (Propper, 2018 julkaisussa Health Economics, Policy and Law).

Uudistuksen myötä muodostava järjestelmä on sekä hallinnollisesti ja taloudellisesti hallittavampi (rakenteellisen uudistuksen vuoksi) mutta myös tuottajia kannustava ja tehokkuutta korostava (toiminnallisen uudistuksen vuoksi). Verrattuna nykytilaan muutos on oleellinen, sillä nykyisessä toimintaympäristössä asiakkaiden valintaa ei tueta käytännössä lainkaan eivätkä asiakkaiden valinnat kannusta tuottajia taloudellisesti tai muutoin. Siksi valinnanvapaus on välttämätön osa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.

  • SOTEssa on helppo säästää, kun valtio ei anna maakunnille tavitsemaansa rahaa! Ja sitten syytetään maakuntia!

  • Ei ole mitään takuita olemassa että Suomessa terveydenhuoltokustannukset alentuisivat vaikka joka kuntaan rakennettaisiin kahdet keskussairaalat tai kahdet oppilaitokset. Meidän on pakko luulla, että samat toimijat vain tekisivät töitä peräkkäisinä vuoroina samantapaisia tehtäviä. Toisessa levänneinä ja sitten toisessa väsyneinä. Siinä ei tule tervettä kilpailua olemaan lainkaan. Nyt on jo liian vähän henkilökuntaa terveydenhuollossa ja liian vähän resusseja maksaa palkkaa vaikka töitä kyllä olisi riittävästi. Tosiasiassa me emme ole vieläkään halunneet tajuta miten tehokas terveydenhuolto tuottaaa yhteiskunnalle lyhentyneinä sairauspoissaolojen määrässä.
    Jos perheeseeseen hankitaan toinenkin auto, niin niillä kilpaileminen ei hillitse kustannuksia. Toisaalta luuulen kaikkien tiedostavan, että valtio koostuu rajojen sisällä asuvista ihmisistä, joilta kerätään veroina se raha josta sanotaan että valtio maksaa. On väärin luulla, että yhteiskunnnan omistamissa ja rakentamissa infastruktuureissa ei ole veronmaksajien rahaa kiinni. Sanoa ettei ole euroakaan kiinni ja vandalisoida.

    Olavi Lehtonen (ollisini@hotmail.com)

  • Saarikko esittää toiveita ja tavoitteita. Faktat puuttuvat. Olen esittänyt sekä Saarikolle että Sipilälle valinnanvapautta koskevan kysymyksen. Vastausta en ole saanut. Meuhkataan valinnanvapaudesta ; meillähän on jovapaus valita. Panotan edelleen: Keskusta viis veisaa sotesta kunhan se saa maakunnat, mutta pitkässä juoksussa kepulistit menettävät vallan kun kaupungistuminen edistyy.

  • Pidän mielenkiintoisena ajatuksena sitä, että kaikilla palvelun tuottaja olisi kiinteä kustannus, eli hinta, jolla palvelu tuotetaan. Parhaimmillaan se voisi poikia myös kiinteää yhteistyötä palvelun tuottajien välille pohdittaessa hyviä ratkaisuja kustannusten karsimiselle ja poistaisi sen ihan, että suuret keskittymän yksityispuolella nostavat hintojaan heti vallattuaan kaiken alueellisen toiminnan. Jo .nykyisin näkisin tarpeellisena laajemman yhteistyön kunnan ja palvelutuottajien välillä. Asiakasta töiden arviointia ja palvelujen kehittämistä siihen suuntaan, missä tarvetta on. Kiinteät hinnat ja budjetissa pysyminen toimintamalleja kehittämällä tarvepihjaisesti voisi olla itsestään jo merkittävä menojen karsija. Samalla yhteistyön lisääjä palvelujen käyttäjien eduksi, mutta yhtälailla myös kunnan talouden tasapainottamiseksi. Mihin tuolloin enää tarvittaisiin SOTEa?

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.