Ilman hulluja hakkaisimme vieläkin lapsiamme

Valokuva 50-luvulta. Isä istuu vauva sylissään ja hymyilee kameralle tupakka suupielessään. Kuva on aikalaisten mielestä hassu. Ei siksi, että isä myrkyttää ja pahoinpitelee vauvan keuhkoja. Vaan koska mies ylipäätään pitelee lapsukaista sylissään. Sen sijaan lasten seurassa tupakointi on yhtä normaalia kuin kahvinjuonti nykyään. Lapsia saa pahoinpidellä 4000 kemikaalin myrkky-cocktaililla. Toisaalta 80-luvulle saakka lapsia sai pahoinpidellä muutoinkin. Nykyään isät sylittelevät lapsiaan, mutta jos samalla tupakoi julkisesti, voi varautua spitaalisen kohteluun.

1970-luvulla toimistoissa leijui niin sankka savu, ettei aina nähnyt, mitä kirjoituskoneen paperille hakkasi. Tupakointi oli pakko: jos ei itse halunnut tehdä sitä filtterin läpi, sai vielä voimakkaampaa suodattamatonta savua keuhkoihinsa. Ajan saatossa yhä useampi sai tupakansavusta tarpeekseen. Lopulta 2000-luvulla laki kielsi tupakoimasta julkisissa tiloissa. Joka ainoaa muutosta tuossa välissä vastustettiin raivokkaasti ja verrattiin vähintään fasismiin. Nykyään tupakoitsijakin on onnellinen, kun baari-illan jälkeen vaatteet eivät löyhkää ydinjätteelle. Vielä 70-luvulla tupakointi symboloi elokuvassa menestyvää miestä. Nyt se kuvaa syrjäytynyttä thai-hieronnan suurkuluttajaa.

90-luvun alussa tehdyn tutkimuksen mukaan vain 0,5 % suomalaisista arvioi tarvitsevansa matkapuhelinta elämänsä aikana. Kymmenen vuoden kuluessa koko kommunikaatio mullistui ja matkapuhelimesta on tullut puhelimen lisäksi navigaattori, tietokirja, pakotie sosiaalisissa tilanteissa, seuranhakupalvelu, viides raaja ja kontakti lapsiin ja lapsenlapsiin. Se on ihmiselle yhtä tärkeä kommunikoinnin väline kuin koiralle häntä.

Tällä hetkellä arviolta 0,5 % suomalaisista on vegaaneja. Uskomme vielä, että kyseessä on ohimenevä trendi. Ensin kasvissyönti oli nuorten tyttöjen juttu, jota taivasteltiin huolestuneina vanhempainilloissa vyölaukut pingottuneina lihapasteijoita ahmien. Kasvissyönti yhdistettiin 90-luvulla yleisesti syömishäiriöihin. Nyt kasvissyöjiä ovat myös keski-ikäiset miehet ja pienet lapset. Jos juuri nykyisen kaltainen sekasyönti on terveellistä, miksi ihmeessä suurin osa suomalaisista on huomattavan ylipainoisia? Puhumattakaan Yhdysvalloista, jossa mäkkärin autokaistan viereen rakennetaan seuraavaksi varmasti diabetesmopokaista. Ylipaino on koko maailmassa köyhille suurempi terveysriski kuin aliravitsemus.

Tietenkään lihansyönti itsessään ei ole epäterveellistä. Paitsi niiden ajattelevien ja tuntevien olentojen kohdalla, joiden kudoksilla mässäilemme. Hienointa olisi, jos ihmiset vähentäisivät edes hieman lihansyöntiä. Tasavallan presidentti Niinistö näyttää hyvää esimerkkiä pitämällä vain yhden lihapäivän viikossa. Kasvissyönti ja veganismi eivät siis enää ole pelkkä teinityttöjen kapinointiyritys. Ja tietysti myös juuri teinityttöjen väheksyminen on sovinistista ja typerää.

Totuus on, että teinitytöt johtavat kehitystä, vaikka heille usein ylimielisesti naureskellaan. Katso mitä teinitytöt tekevät tällä hetkellä, ja teet sitä todennäköisesti itse 10 vuoden päästä. 10 vuotta sitten Facebookille naureskeltiin nuorten tyttöjen vouhotuksena, kunnes vanhempi polvi siirtyi sinne pikku hiljaa. Nyt teinitytöt ovat jo siirtyneet vanhempiaan karkuun pois Facebookista paikkaan, jossa nykyiset kolmi-nelikymppiset ovat 10 vuoden päästä. Ja ovat silloin sitä mieltä, että ovat aina olleet sitä mieltä, että juuri siellä pitää olla.

Kaikki muutos lähtee aina yksilöstä, sen jälkeen ryhmästä yksilöitä ja kun tapahtuu niin sanottu ”leimahduspiste”, muutos skaalautuu yhtäkkiä koskemaan enemmistöä. Malcolm Gladwell todistaa tämän kehityskulun tieteellisesti kirjassaan Tipping Point.

Kehitys ei siis kulje pikkuhiljaa, vaan alun etanavauhdin jälkeen yhtäkkiä räjähtäen. Näin on käynyt jo monelle asialle: tupakoinnin vähenemiselle, lasten ruumiillisen kurituksen loppumiselle, älypuhelinten suosiolle ja seuraavaksi kasvissyönnin lisääntymiselle.

Tämä tietysti vaatii rohkeita yksilöitä, joille ensin naureskellaan ja joita pilkataan. Mutta vielä enemmän se vaatii sitä isoa massaa, joka naureskeluun kyllästyttyään alkaa huomata, että ehkä ajatuksessa olikin jotain perää.

Tarvitsemme erilaisuutta kehittyäksemme. Jo evoluutionäkökulmasta lajin selviytyminen on todennäköisempää, jos yksilöt noudattavat erilaisia ruokavalioita, perhemuotoja, urheilulajeja, mielenkiinnonkohteita ja parinvalintakriteereitä. Vallitsevissa olosuhteissa kannattavimman tavan valinnut menestyy parhaiten.

Erilaisuus pelottaa, koska se uhkaa omia käsityksiämme ja tapojamme. Ihminen haluaa maailmalta ennustettavuutta. Vastustamme sitä, mihin emme itse pysty tai mitä emme voi saada. Sitoutumaton Tinder-sukupolvi näyttäytyy vanhemmille ihmisille päättymättöminä swingers-bileinä. Taloustiede tuntee asian ns. upotettujen kustannusten ongelmana. Jos on viettänyt rasittavan hapannaaman kanssa 50 vuotta, ei halua myöntää itselleen, että elämä on mennyt hukkaan. Siksi ihminen tekee omasta onnettomuudestaan hyveen, vaikka oikeasti lähtisi ensimmäisen edes hieman kohteliaamman ja ryhdikkäämmän puolisokandidaatin matkaan. Mutta kun sitä ei tullut, toivoisi muidenkin kahlaavan samassa suossa.

Nuoret taas kammoavat ikuiseksi tarkoitettuja pakkoavioliittoja, jotka kumppanuuden ja rakkauden sijaan näyttäytyvät toiveiden ja unelmien hautausmaina. Vaikka eivät ne sitä aina ole. Ihmiset ovat onnellisempia, kun voivat itse valita suhteet, joissa elävät. Mihinkään suhteeseen ei enää tarvitse jäädä eikä mistään tarvitse lähteä ympäristön odotusten takia. Se vaati kivuliaan murroksen susipareineen ja äpärälapsineen, mutta mahdollistaa nyt monimuotoisemman ja tasapainoisemman rakkauselämän suurelle osalle suomalaisia.

Miksi verrata omia valintojaan muiden valintoihin? Koska maailmankuvamme järkkyy ja muutos ennustaa epämukavuutta. Jos yhä useampi muuttaa ulkomaille, ryhtyy kasvissyöjäksi tai valitsee siviilipalveluksen, itselle jää enemmän. Enemmän Suomea, enemmän lihaa ja motivoituneemmat varusmiehet. Silti tiedämme, että lihantuotanto tuottaa kärsimystä samaan tapaan kuin lapsiporno, maasta- ja maahanmuutto on globalisaation väistämätön seuraus ja asevelvollisuus on miehiä syrjivä tunkkainen muinaisjäänne. Emme vain jaksa tehdä asioille mitään. Tässä toimii taas upotettujen kustannusten ongelma: Koska niin moni mies on kärsinyt sen vuoden varuskunnassa munkkeja syöden ja äitiään kaivaten, miksi antaa vapautus seuraaville sukupolville. Siksi se ärsyttää. Koemme alemmuutta edelläkävijöiden rinnalla.

Sinisilmäisiä suomalaisia ei ehkä ole 200 vuoden päästä, mutta mitä sitten? Muutos on väistämätön. Mitään ”oikean” näköistä suomalaista ei ole olemassakaan. Suomalaiset näyttävät jo nyt hyvin erilaisilta kuin 500 vuotta sitten. Ei tarvitse kuin mennä Kouvolaan, niin ero helsinkiläisiin on huomattava. Sen sijaan suomalaiset voivat tulevaisuudessa olla mahdollisesti terveempiä, hoikempia ja jättää itsensä tappamatta vähän useammin.

Moraalisia sääntöjä ei voi ikinä antaa ylhäältä alaspäin. Lait muodostuvat, kun riittävä määrä yksilöitä pikkuhiljaa ajattelee samalla tavalla. Jostakin pitää aloittaa. Tarvitaan aina ne pari hullua, jotka fanaattisesti julistavat aatettaan. Jos ajatus toimii, muut seuraavat. Jos ei, ei kukaan jaksa loputtomasti yksinään huutaa.

Onnistumisen tunne pähkinänkuoressa: joku muu alittaa riman, jonka yli itse pääset. Terve kilpailu tuottaa uusia keksintöjä, parempia suorituksia ja oivalluksia. Kaikki lait, moraaliset ja eettiset koodit lähtevät yksilöistä, kunnes joukko on niin suuri, että se voidaan yleistää koskemaan kaikkia. Valtion lait eivät toimi, ellei niillä ole suuren yleisön intuitiivista suostumusta. Ensin kaikelle uudelle nauretaan ja sitä pidetään omituisena. Sen jälkeen pieni osa ihmisistä alkaa miettiä, että ehkä tuossa onkin perää. Lopulta jokainen on sitä mieltä, että ainahan minä olen tuota mieltä ollut.

Asiat muuttuvat aina yksilöiden kautta. Aina. Lainsäädäntö seuraa yleistä moraalikäsitystä.

  • Niin, miksei noinkin voi ajatella, mutta mihin kohtaan tuossa valinnanvapautta ja sallivuutta korostavassa maailmankuvassa sijoittuu vastuu? Sen lisäksi, että tuohon nautintoa ja vallitsevia normeja potkivaan elämäntapaan sisältyvät kansa erottuminen valtiosta, sisältyy siihen hyvin vahvasti myös ajatus vastuista vapautumisesta. Jo nyt on nähtävillä tuon susipareistaan ja äpäristään tunnetun sukupolven negatiivinen vaikutus ympäristöön. Muovia on kertynyt niin vaatekaappiin, kaatopaikoille kuin meriinkin, ihan vaan koska se on tuntunut hyvältä ja kivalta silloin joskus 60-, 70-, tai 90-luvulla. Toisaalta tuon vapauden vaikutukset näkyvät nyt myös väestörakenteessa, jossa vanhukset ovat pahasti yliedustettuna, koskapa tuo yhteiskunnan normien polkeminen on mahdollistanut tai kenties jopa pakottanut luopumaan jälkeläistuotannosta ja lajimme jatkuvuuden turvaamisesta.

    Kuitenkin lajimme menestys on tähän saakka perustunut nimenomaan toinen toisistamme huolehtimiseen, ja lajimme, heimomme ja kansamme yhteisen hyvän suojaamiseen ja turvaamiseen. Jos mikään yhteisön säännöissä tai painostuksessa ei tähän pakota, niin mikä motivoisi vapaata yksilöä uhrautumaan tällaisen järjestäytymättömän ryhmän tai yhteisön puolesta, jos yhteisö ei pysty tarjoamaan sen puolustajalle turvaa, ruokaa tai muitakaan etuja? Mikä motivoi huolehtimaan lähimmäisestä ja kanssa ihmisistä sairauden, tapaturman tai onnettomuuden sattuessa, kun hylkääminen ja lähteminen on jokatapauksessa helpompaa, mukavampaa ja kivaa?

    Jotkut lajimme kehitykseen perehtyneet ovat myös huomanneet, että lihan saatavuudella, kypsentämisellä ja syömisellä on ollut merkittävä osa lajimme älykkyyden ja toimintakyvyn kehittymisessä. On myös tutkittu, ettei elimistömme pysty tuottamaan kaikkia tarvitsemiamme vitamiineja pelkästä kasvisravinnosta, vaan osa tärkeistä vitamiineista saadaan nimenomaan liharavinnosta, sitä nauttimalla. Olemmeko siis valmiit meitä seuraavien sukupolvien taantumisen edistämiseen ja lajimme näivettymiseen? Entä olemmeko valmiit luopumaan meita suojaavasta yhteiskunnasta ja sen tuottamasta turvasta,tarjoamalla turvaa sellaisille, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan yhteiskuntamme arvoihin, sääntöihin ja oikeuksiin? Entäpä olemmeko valmiit tarjoamaan sellaisille, jotka eivät ole tarvittaessa valmiita puolustamaan yhteiskuntaamme ja antamaan uhria sen suojelemiseksi?

    Aiemmin valtiot perustuivat erityisesti oman heimon ja kansan turvaamiseen, ja puhuttiinkin kansallisvaltioista. Mutta mihin valtioiden olemassaolo perustuisi jatkossa? Ovatko valtiot vain rajalinjoin määriteltyjä tontteja ja asuntoalueita jonkun yhteisen,yleisen maailmanvallan alaisuudessa?

  • ”Lainsäädäntö seuraa yleistä moraalikäsitystä.”

    Ja moraalikäsitys seuraa mediaa ja media rahaa ja tästä syystä meillä on huumausainelaki joka kieltää laittamasta hamppukasvin kukintoa piippuun.

    • Tietenkin siihen lainsäädäntöön saattaa vaikuttaa sellainen asia, että kun sitä hamppukasvia on sitten sieltä piipusta vetäisty henkeen senverran usein, että pää on lopullisesti sekaisin, niin sitten yhteiskunta eli me kaikki pääsemme siitä osalliseksi erinäisten häiriöiden, terveydenhuollon tarpeen, ynnä muiden asioiden puitteissat

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.