Hjallis Harkimo: Etteikö muka politiikassa tunteita!

Eihän se nyt niin ole, etteivätkö miehet miettisi tunteita ja osaisi niistä puhuakin. Otetaan nyt esimerkiksi poliitikkomiehet – hehän ovat yhtä tunnetta! Minäkin olen ehtinyt muutamassa vuodessa kokea niin innostuksen, pettymyksen, jännityksen kuin toiveikkuuden tunteita.

Politiikka on vahvasti tunnelaji. Se on politiikan huonoin ja paras ominaisuus. Hyvässä mielessä tunne ja usko siitä, että saa jotain merkityksellistä yhteistä hyvää aikaan, auttaa jaksamaan esimerkiksi väsymyksen keskellä. Toisaalta tunteet estävät joskus järkevien päätösten tekemisen, jos joku on lukkiutunut omiin mielenmaisemiinsa ja ajatusmalleihin. Itsellään näitä tilanteita tunnistaa vähemmän, muilla enemmän. Se lienee tuttua kaikille.

Oikeassa elämässä on tietysti veteen piirretty viiva, milloin jonkun henkilön päätös, toiminta-ajatus tai mielipiteen lukitseminen on tehty vain asiaperustein ilman tunteiden vaikutusta. Sama pätee yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Liki kaikissa asioissa löytyy hyviä perusteluja puoleen ja toiseen. Lopulta päätökset tehdään ehkä parhaaseen tietoon perustuen, mutta pohjimmiltaan kuitenkin tunteella. Tulevaisuuttahan kukaan ei tiedä, eivätkä kaikkien päätösten kerrannaisvaikutukset ole useinkaan etukäteen tiedossa. Lopulta jää siis tunne, usko siitä, että näin on paras.

Siksi tai silti pidän tärkeänä, ettemme jää politiikassa kiistelemään siitä, kuka on liikkeellä tunne- ja kuka faktaperustein. Hedelmällisintä on vain pyrkiä tekemään politiikassa yhdessä päätöksiä, jotka perustuvat faktoihin ja tukevat yhteistä tavoitetta. Siinä auttaa se, että itse kukin meistä yrittää olla vähän pehmeämpi suhteessa toisten kummallisuuksiin.

Politiikassa valtaosa ihmisistä on hyviä ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä toisten ihmisten kanssa Suomen hyväksi. Poliittinen kulttuurimme ajaa monet vain toimimaan erikoisesti aika ajoin. Suomen tulevaisuutta pohtiessamme on hyvä miettiä, millaisella keskustelulla ja toiminnalla oikeasti päästään eteenpäin. Omat ja toisilta kuulemamme ennakkoluulot asioista ja ihmisistä eivät aina ole niin tosia kuin annetaan ymmärtää.

Ilmapiirillä on väliä. Innostuksen ja ilon tunteet ohjaavat mieltä hyviin päätöksiin. Negatiivisten tunteiden ottaessa vallan järjestämme, seurauksena on väärinymmärrystä ja huonoja päätöksiä. Ei ole mikään taito arvostella ja haukkua, mutta vaatii taitoa ymmärtää ja kysyä, vaikkei hyväksyisikään. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin liiallinen varmuus. Siitä yritän ainakin itse opetella pois.

Julkaistu 10.8.2018 Iltalehdessä

Lähde: https://blogit.iltalehti.fi/hjallis-harkimo/2018/08/09/etteiko-muka-politiikassa-tunteita/

  • Jos haluaa tietää miten tämä asia ratkaistaan niin kannattaa kuunnella asiantuntijoita. Jos ei tiedä miten asiantuntijoita kuullaan kannattaa kuunnella asiantuntijoita, jotka tietävät miten asiantuntijoita kuullaan. Sama pätee myös seuraavaan keskusteluun ja sitä seuraavaan…

  • Kerrassaan oivallinen kirjoitus tunteista ja politiikasta. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, joten näkökulmia on monia. Sama päätös tuntuu toisista oikealta ja hyvältä, kun toisista se tuntuu väärältä ja ahdistavalta. Päätöksen tekijästä hyvä päätös tuntuu joltain ja huono päätös tuntuu joltain. Vai onko edes olemassa oikeita tai vääriä päätöksiä? Onko sittenkin vain päätöksiä?

    Jokainen asunto, auto tai muu valinta perustuu tunteisiin ja alamme perustella valintaamme järjellä. Tunne voi myöhemmin muuttua. Samaa tapahtuu ihmissuhteissa. Mikä muuttaa omiakin tunteitamme samasta asiasta? Muodostamme jokaisen tunnetilan ajattelullamme, pohjautuen mm. arvoihin, uskomuksiin ja kokemuksiimme. Olen siis itse 100-prosenttisesti vastuussa kokemistani tunteista. Ihan kaikista. Sataprosenttisen vastuun ottaminen ja yhteisestä suunnasta päättäminen ovat avaimia muutokseen. Jos tunnen toimivani oikein ja arvojeni mukaisesti, en voi ottaa vastuuta toisen reagoimisesta. Toiminta ei ehkä ole kovin kestävällä pohjalla, jos muutamme jatkuvasti päätöksiä sen mukaisesti miten äänekkäimmät reagoivat. Tämän vuoksi politiikan tulisi perustua vahvasti arvoihin, tarkoitukseen ja yhteiseen suuntaan. Onko näitä pohdittu riittävästi yhteisesti, ennen kuin olemme aloittaneet yhteisten päätösten tekemisen?

    Nykypäivän politiikka pohjautuu hyvin pitkälle rahaan eli kollektiiviseen mielikuvitukseen ja luottamukseen perustuvaan järjestelmään, joka keksitiin helpottamaan elämää, mutta joka tekeekin nykyään elämän ja sen jatkuvuuden edistämisen kovin vaikeaksi. Jos politiikka pyörii tämän ympärillä, niin loppujen lopuksi kenen ovat ne yhteiset asiat, joita edistetään? Jokaisessa turhaan luonnonvaroja kuluttavassa tai päästöjä tuottavassa toiminnassa on taloudellinen näkökulma ja jokaisessa sodassa on taloudellinen näkökulma. Ehkä talousjärjestelmän kehittäminen onkin se, joka ratkaisee kerralla kaikki suurimmat ongelmat, sen sijaan, että jatkuvasti toimimme sokeasti ja teemme politiikkaa luomamme järjestelmän ehdoilla. Mikä tuntuu oikealta ja mikä väärältä?

    Loppujen lopuksi voiko meillä olla muuta yhteistä tavoitetta kuin ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin edistäminen ja maapallon elinkelpoisuuden parantaminen tulevia sukupolvia varten? Sen sijaan, että käytämme aikaa epäolennaisiin asioihin, voisimme keskittyä enemmän arjen ongelmien ratkaisuun, elämänlaadun ja jatkuvuuden kehittämiseen. Keskustelu yhteisestä suunnasta voisi edelleen herättää innostuksen tunteen politiikkaa kohtaan kansalaisissa, tutkijoissa, opettajissa tai muissa ajattelijoissa.

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.