19-vuotias Sanna Jetsonen: ”Poliitikot tappavat nuorten uskon tulevaisuuteen”

Olen 19-vuotias kuopiolainen. Käyn lukion 4. vuotta, silmissäni ura toimittajana. Tahdon aikaansaada keskustelua, herättää ajatuksia – ravistella.

Yksi politiikkaan liittyvä ongelma tuntuu oleva puute nuorista sen parissa. Tilannetta kuvaa hyvin Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisun (9/2018) otsikko ”Nuoret näkevät vain politiikan reiät”. Juuri näin. Olisi helppo tarttua yksittäisiin asioihin, kuten luonnon säilymisen saraan ilmastonmuutoksineen. Sehän meitä nuorta polvea enemmän koskettaa – mihin tarvitsemme lisää tuotantoa ja työlakivääntöä, jos tulevaisuudessa meidän lapsillemme ei välttämättä jää edes elinkelpoista maapalloa?

Väitteeni on kieltämättä kärjistävä. Mutta poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka. Sinne kurkatessa voi miettiä, herättääkö nuorison kiinnostusta ryhtyä kansanedustajaksi, jos itse kenenkin edustajansalkusta tipahtelee mediaan tietoa aseman väärinkäytöstä, asioiden salailusta ketunhäntä kainalossa – ja mikä pahinta, asioiden tullessa julki pölyjä pyyhitään vihellellen maton alle, väittäen ”en se minä ollut.”. Ihmekös tuo, että kansa sylkee moisen eteen tai että nuoret juoksevat tukka hulmuten karkuun – tai sitten nauravat itsensä kipeäksi sirkusta katsellessaan.

Sen kerran, kun yläkoululaiset tekevät kannanoton politiikkaan, siitä kimmastutaan ja oppilaiden mielipiteestä raivotaan opettajille. Näin kävi perussuomalaisten Laura Huhtasaaren suuttuessa oppilaiden kuvasta, jossa perussuomalaisia arvosteltiin. Huhtasaari raivoaa opettajien harrastavan aivopesua tehden aiemmin mainitsemani virheen: Katsomatta lainkaan itse peiliin. Entä jos nuoret, jotka ovat entistä suvaitsevampia, ovatkin vain oikeasti saaneet tarpeekseen esimerkiksi perussuomalaisten asenteesta? Lieneekö varapuheenjohtajalla kohun keskellä käynyt lainkaan mielessä mahdollisuus, että kuva toisikin nuorten omat ajatukset esiin, eikä teos suinkaan ole opettajien sanelema? Toden totta peiliin katsomisen paikka, sillä kun yläasteikäiset ilmaisevat mielipiteensä, se sivuutetaan politiikan taholta ja kuitataan aikuisten istuttaneen ajatukset heidän päähänsä. Rohkaiseeko moinen ajattelutapa kantansa ilmaisuun toiste, saati pyrkimykseen lähteä poliittiseen keskusteluun mukaan, jos kohtelu ja asenne yleisesti on valitettavan usein tämä?

Kuka rohkaistuu päätöksentekoon mukaan, jos poliitikot toimivat vastoin omia sanojaan, antamatta vastuullista esimerkkiä, näyttämättä tietä? Vaikka kukapa sitä tietää, onko luihuilu taktikointia, jolla ärsyyntymisen kautta provosoidaan nuoria politiikkaan. Hieman kyllä epäilen näin monimutkaista ajatusjatkumoa. Kampanjoidessa saa kyllä tuoda ideologiaansa julki, mutta se riisutaan, kun astut tuohon kahdensadan kansanedustajan joukkoon. Ryhmäkuri syö merkityksen äänestämiseltä, mikä heikentää luottamusta poliittisiin rakenteisiin ja tappaa kiinnostuksen politiikkaan. Innostuksen lopahduttaa myös kaukaa haetut aiheet, jotka on ilmoille viskattu äänten toivossa.

Politiikan termit rakentavat nuorten ja politiikan välistä kuilua. Poliittinen liturgia on naurettavaa, kuten ikäiseni kaveri totesi kysellessäni ikätovereiltani kantaa politiikkaan. Toinen taas valitti, että kuinka edes yrittää ymmärtää eduskunnassa puhuttuja asioita, kun käsitteet ovat tuntematonta hepreaa. Isona ongelmana on myös asioiden priorisointi politiikassa. Luonto ja eläinten oikeudet ovat nuorten päällimmäisimpiä huolia, joita politiikka kuitenkin toissijaistaa. Vallitseva on tunne, että päättäjät uskovat Suomen olevan liian mitätön muutoksen tekijäksi, kun Yhdysvaltain kaltaiset jätit tupruttelevat saasteita ilmaan senkin edestä. Fakta kuitenkin on, että Suomella on asian saralla vielä petrattavaa.

Nuori polvi seuraa suomalaisuutisia eniten, mutta kotimaan uutiset politiikan osalta jauhavat vain indekseistä, paikallaan junnaavasta sotesta, muuttumattomista rikoslaeista ja uudistuksista, jotka vain pahentavat asioita. Syö tulevaisuudeniloa ja pontta vaikuttaa yhteiskuntaan kun tietää, että elämämme maapallolla muuttunee radikaalisti tämän hetkisten vallanpitäjien toimista – tai pikemminkin toimettomuudesta. Näpertely ja vehkeily euron kuvat silmissä saa sulkemaan silmät ja korvat politiikalta täysin. Poliitikkojen käytös saa pienemmät, mutta tärkeät asiat tuntumaan mitäänsanomattomilta, kukkaro sydämen päällä elämiseltä, sanojen vatkaamiselta.

Sanna Jetsonen

  • Tämä artikkeli vahvistaa uskoani siihen, että äänioikeusikä pitää laskea 16 vuoteen. Ja myös siihen, että nuorille pitää antaa valtaa. Olen jo monissa vaaleissa pitänyt mahdollisen ehdokkaan ikäranajana alle 40v, politiikkaan pitää saada lisää uutta tuoretta näkökulmaa asioihin. Ensi vaaleissa ikärajani saattaa laskea 30 vuoteen!

  • Voi kun Sanna osasi asettaa sanansa viisaasti. Mutta kun ei se epätöivo ja tulevaisuuden toivon menettäminen ole nuorten yksinoikeus, kyllä tässä on usko tulevaisuuteen, ja parempaan elämään on mennyt monelta vanhemmaltakin, ja keski-ikäiseltäkin. Tuolla politiikassa ammatikseen puliveivaavilla kun on niin näköalaton ja vanhaan rautaesiripun aikoihin jäänyt käsitys ja mielikuva asioista ja ”normaalista” elämästä.

  • Hyvin kiteytetty ja esitetty mielipide Sannalta. Voin hyvin ymmärtää nuorten suhtautumisen politiikkaan, kun itseltänikin, keski-ikäiseltä, on usko vaikuttamisen lopahtanut. Minusta vaikuttaa siltä, että nykyhallituksen poliitikot jo toivovat, etteivät nuoret, nukkuvat ja nykyiseen politiikkaan kyllästyneet äänestäisi, koska nimenomaan sillä tavoin he tulevat uudestaan valituiksi, koska on aina niitä äänestäjiä, jotka kannattavat, tukevat nykyisiä puolueita ja koska he ovat niitä, jotka äänestävät aktiivisesti. Politiikkaa tehdään usein vain työikäisten ja työtätekevien näkökulmaa korostaen. Lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset ovat valitettava paha, joille ei usein löydy rahaa eikä ymmärrystä. Mutta kummallista kyllä monet lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden rakentajia ja vanhuksilla on usein tietoa ja viisautta, jota nuoremmat eivät ymmärrä eivätkä osaa hyödyntää sitä. Nuorena tai keski-ikäisenä politiikkaan valituilla tuntuu olevan vauhtisokeus sekä ylimielinen suhtautuminen omaan osaamisestaan, jolloin hyviä neuvoja ei haluta kuunnella ja ottaa vastaan. Tässä ylimielisyydessään tämä SOS-hallitus on kunnostautunut erinomaisesti. Ei sitten niin mikään ihme, että hallitus on kompuroinut koko matkan ja sen uskottavuus on totaalisesti mennyt.

  • Ongelma on yksinkertainen. Nykyinen järjestelmämme ei kannusta poliitikkoja tekemään päätöksiä, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä tavallisen ihmisen elämään negatiivisesti vaikuttavia mutta pitkällä tähtäimellä hyödyllisiä koko kansakunnalle.
    Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin eläintenoikeudet ovat aika pienellä Prioriteetilla kun pitäisi tehdä päätöksiä valtion energiantuotannon strategiasta liittyen fossiilisista energiamuodoista luopumiseen. Vai haluatteko jatkossa polttaa kivihiiltä, että pääsemme huristelemaan vihreillä sähköautoilla. Vai ostetaanko sitä kivihiilen polttoa Venäjältä ettei sitä tarvitse nähdä itse?

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.