Trump ja Brexit yllättivät eliitin, mutta eivät kansaa

Politiikan tutkijat, kommentaattorit ja äänestäjät ovat pää pyörällä siitä, mitä h***ettiä politiikassa nyt tapahtuu. Demokratiatutkija Hanna Wass vastasi tähän kysymykseen Liike Nyt -eduskuntaryhmän eduskunnassa järjestämässä seminaarissa 31.10.2018.

Wass pohti, elämmekö todella demokratian kriisiä ja jos näin on, miten se näkyy vaaleissa.

Pari viime vuotta ovat olleet vaalishokkien aikaa. Ei ehkä kansalle, mutta valtaapitäville. Trump voitti presidentinvaalit, vaikka kampanja oli täysin epä-älyllinen ja perustui raivolle, sovinismille ja rasismille.

Brexitin voitto perustui myös valheellisille lupauksille. Jopa aiemmin korrektissa Saksassa maahanmuuttovastainen AfD on menestynyt. Ja esimerkiksi Baijerin CSU on alkanut flirttailla samoilla asioilla. Populismin uhka nousee kommentaattoreiden puheeseen usein. Puhetapaan poliittisesta osallisuudesta ja kansalaisten poliittisesta kiinnittymisestä liittyy Wassin mukaan kaksinaismoralismia.

Tulkitsemme, että poliittisesti passiiviset ihmiset ovat laiskoja ja tietämättömiä. Kun nämä ryhmät yhtäkkiä aktivoituvat, se tuntuu uhkaavan niitä, joilla oli aiemmin yksinoikeus politiikkaan. Tämä on yleistä erityisesti, kun puhutaan populistipuolueista ja uusista poliittisista liikkeistä. Alamme kyseenalaistaa totuttujen näkemystemme sijaan näiden uudelleen aktivoituneiden äänestäjien arviointikykyä.

Onko muutos merkki demokratian kriisistä, riippuu siitä, mitä demokratialla tarkoitamme. Kun puhumme demokratian kriisistä, taustalla on aina ajatus, että joskus on ollut demokratian kultakausi.
Epäilys ja kritiikki ovat kuitenkin keskeinen osa demokratian toimivuutta ja elinvoimaa.

Jos kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan horjuu, se voi stimuloida keskustelua demokratian tilasta. Demokratia on siis parhaillaan itseään korjaava järjestelmä.

Wassin mukaan tärkein kysymys on, näemmekö tässä ajassa jotain sellaisia suuntauksia, jotka ovat laadullisesti erilaisia kuin aiemmin. Monet uusilta tuntuvat asiat ja suuntaukset toistuvat historiassamme eri muodoissa. Wass esitteli Wedding dress -metodin, jota tulisi käyttää uusia poliittisia toimijoita analysoidessa: Mikä on uutta? Mikä vanhaa? Mikä lainattua? Mikä sinistä (blue sky -thinking)?

Wassin mukaan demokratian sijaan kriisissä on poliittinen järjestelmä. Kun yritämme epätoivoisesti ymmärtää kansalaisten poliittista käyttäytymistä, ajatustapamme ovat auttamattoman vanhentuneita. Tämä pätee erityisesti vastuullisten puolueiden malliin, jossa oletetaan äänestäjän perehtyvän eri puolueiden vaaliohjelmiin, vertailevan niitä keskenään ja valitsevan itselleen täsmätuotteen, joka vastaa hänen omia tarpeitaan. Puolueiden oletetaan imaisevan sisäänsä äänestäjiltä tullut syöte, muokkaavan toimintaansa sitä vastaavaksi ja seuraavien vaalien lähestyessä äänestäjät pystyvät systemaattisesti puntaroimaan, miten vastuullisuus toteutui ja palkitaanko vai rangaistaanko vallanpitäjiä.

Oikeastihan politiikka on enemmän heimoutumista. Ihmiset haluavat poseerata sen kautta omaa identiteettiään. Ja ns. populistipuolueet taas antavat ihmisille hyväksyntää. Meille kelpaat, vaikket olisi täydellinen.

Demokratiatutkija Hanna Wass listasi viisi vaalidemokratioiden megatrendiä:

1. Kaikki mikä tapahtuu politiikassa, heijastaa laajemmin sitä, mitä yhteiskunnan rakenteissa tapahtuu. Globalisaatio on synnyttänyt uudelleenjakoa globalisaation voittajiin ja häviäjiin. Se tarkoittaa sitä, että osalle on maailma auki ja toisilla ei ole mitään puoluetta, joka olisi kiinnostunut heidän asioistaan. Tunteilla ja omaa elämää koskevalla reflektiolla on yhä suurempi merkitys sille, miten ihminen kiinnittyy poliittisesti. Solidaarisuus rakoilee puolueiden välillä, mikä vähentää keskustelua ja lisää vastakkainasettelua. Tunne poliittisesta osattomuudesta ruokkii jopa vihamielisyyttä, mikä näkyy äänestyskäyttäytymisessä ja osallistumisessa poliittiseen keskusteluun.

2. Luokkarakenne alkaa muotoutua ammattiin perustuvalla mikrojakaumalla. Suuret luokat eivät ole enää merkityksellisiä poliittisen kiinnittymisen kannalta. Erot voivat syntyä samaan suureen ammattiluokkaan kuuluvien kesken.

3. Populismin nousu. Populismia ilmaantuu, koska kansalaiset ovat yhä kykenevämpiä hankkimaan poliittista informaatiota ja hajaantunut mediarakenne antaa enemmän tilaa poliittisille yrittäjille ja vaihtoehtoisille narratiiveille.

4. Siirtymä Euroopan integraatiossa konsensuksen ajasta dissensuksen aikaan. Eurokriisi ja pakolaiskriisi on osoittaneet, ettei Euroopan talous- ja rahaliitto EMU pysty pitämään lupauksiaan niin, että jäsenvaltioille olisi kannattavaa siirtää valtaa kansalliselta tasolta EU-tasolle. Tätä vasten voi tulkita monien kansallisten vaalien lopputuloksia viime vuosina. Vallitsevat puolueet ovat joutuneet kiristämään omia näkemyksiään Euroopan integraation osalta. Kansallisten intressien painottaminen on noussut, jolloin vastakkainasettelua ei ole pelkästään kansalaisten ja poliittisen eliitin välillä, vaan myös poliittisen eliitin kesken.

5. Sosiaalisen median painoarvon nousu politiikassa. Olemme viimeisen kymmenen vuotta odottaneet, että sosiaalinen media antaisi hiljaisille äänen ja voimaannuttaisi kansalaisia poliittisina toimijoina. Näin ei ole tapahtunut. Sosiaalisen median logiikka lisää poliittista polarisaatiota. Ihmiset vahvistavat sosiaalisessa mediassa omaa poliittista identiteettiään ja sijoittavat muihin stereotyyppisia mielikuvia. Olemme alkaneet kyseenalaistaa, onko meillä koskaan ollutkaan faktoihin perustuvaa politiikan tekoa ja kenellä on monopoli tietoon. Toisaalta politiikassa ei ole koskaan ollut arvovapaita faktoja.

Demokratia ei ole enää kaupungin ainoa kapakka. Se herättää erityisesti nuoret miettimään, voisimmeko ratkaista muulla tavoin poliittiset ongelmamme.

– Demokratiatutkija Hanna Wass

Demokratian vahvuus on Wassin mukaan siinä, että se kykenee ulkopuolelta tulevien ravistusten ja shokkien myötä korjaamaan ja vahvistamaan itseään. Jos kykenemme tulkitsemaan demokratian kriisit, voimme oppia ja kehittää sitä edelleen. Demokratia on järjestelmänä niin joustava, että sen sisällä voi keksiä uudenlaisia innovaatioita, jotka vahvistavat sitä sisältä päin. Demokratia on itseään korjaava mekanismi, kun sitä vain osataan käyttää.
Ja sitä osataan käyttää paremmin, jos lopetamme populisteja kannattaville nauramisen ja kuuntelemme mitä heillä on sanottavanaan. Sillä jos heitä ei kuunnella, he alkavat huutaa vielä aiempaa enemmän.

Mikään ajatus ei ole niin vaarallinen, etteikö sitä saisi demokratiassa esittää. Jos ajatus on tyhmä, sitä vastaan pitää väitellä. Vain tämän dialektiikan kautta demokratia pelastuu.

Meillä ei saa olla lopullisia vastauksia. Vaan pitää pyrkiä yhä enemmän siihen, että oman vallan säilyttämisen asemesta alamme kuunnella muita. Ja annamme parhaan argumentin voittaa. Tuli se sitten oikealta tai vasemmalta.

  • Niinhän demokratian pitäisi olla, ja on joskus alkujaan ollutkin joustava ja vahva, joka kestää ja hyödyntää myös uusia ajatuksia. Kuitenkin ns. länsimainen demokratia on jo pitkään ollut paikalleen jämähtänyt järjestelmä, joka on lähempänä oligarkiaa kuin aitoa kansanvaltaa ja demokratiaa, jossa jokaisella on oikeus ja ääni vaikuttaa. Niinpä nämä oligarkit ovatkin nyt kauhuissaan ja peloissaan kun kansa osoittaakin ymmärryksensä asioista ja ottaa kantaa. Tästä kauhusta ja oligarkiasta oivana osoituksena onkin näiden uusien voimien ja ajatusten leimaaminen milloin populismiksi, milloin pelottelu nationalismin tai natsismin nousulla, ja aiempien tapahtumien aiheuttamilla peloilla avoimen ja demokraattisen keskustelun sijaan.

    Kun näiden nykyisten oligarkkien luoma Status Quo muuttuu ja alkaa liikkua, pelotellaan populismilla, vaikka alun perin juuri se, Vox populi, on ollut demokratian tarkoitus, päämäärä ja tavoite. Ei suinkaan olemassa olevien valtarakenteiden ja olojen ylläpito, vaan kansanäänen kuuleminen ja yhteisistä asioista päättäminen suosituimmuuden, eli populismin perusteella. Tämä yhteisten asioiden popularisointi ja valitsijoidensa kuunteleminen on useimmissa maissa pääosalta päättäjistä vain päässyt pahasti unohtumaan. Voikin siis osaltaan sanoa, että demokratia on palannut politiikkaan, vaikka jotkut jaksavatkin väittää politiikan palanneen politiikkaan kun pitkästä aikaa on useampia mielipiteitä ja arvoja pitkään jatkuneen konsensuksen ja hyssyttelyn jälkeen.

  • Liian usein poliitikkoja vaivaa seuraava ajatus: ”tiedämme mitä meidän tulisi tehdä, mutta emme tiedä mitä meidän tulisi tehdä tullakseen uudelleenvalituiksi.

    En tosin tiedä onko tämä nykypäivän ilmiö vai ollut politiikan rakenteissa aikojen alusta.

  • Johtavat poliitikot ja puolueet kutsuvat populisteiksi niitä jotka uskaltavat arvostella tai kritisoida vallassa olevien puolueiden toimintaa tai päätöksiä. Kritiikkiä eli eriäviä mielipiteitä ei siis sallita. Tämä on näkynyt sekä kotimaan, EU:n ja että suurimpien jäsenmaiden johtavien puolueiden ulostuloissa. Populismista on tullut muodikas syyttelyn synonyymi heille, jotka pelkäävät menettävänsä saavutetut edut ja valta-asemansa poliittisella kentällä. Mistään muustahan ei ole loppujen lopuksi kysymys.Varsinkin Suomessa on perinteisillä puolueilla paljon menetettävää, sillä niin syvälle on yhteiskuntaan poliittiset puolueet lonkeronsa upottaneet. Demokratia Suomessa on lähinnä suuri vitsi, kun äänestäjän tahto katoaa jo äänestyskopissa ja puolueen ehdokkaat toimivat niinkuin puolueen johto tahtoo. Lähes kaikissa.kunnissa valtuustojen äänestykset ovat olleet suurta teatteria, kun asiat on päätetty etukäteen ensin puolueen johdossa ja sitten puolueiden kesken ennen virallista äänestystä. Juu ja jaa-äänet onkin olleet suoranaista sumutusta valtuustoäänestyksissä kansalaisille.jo vuosikymmenet.
    Uskon ja toivon että ’Liike nyt” toisi todellisen demokratian tämän ’puoluekratian’ tilalle.
    Ja jos populismi on sitä että uskaltaa kritisoida tai arvostella vallassa olevien puolueiden päätöksiä, niin sitten olen mielelläni populisti.

    • Juuri näin Suomen poliittinen järjestelmä on demokratian irvikuva. Muistuttaa rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan Neuvostoliittoa. Valta kansalta on luisunut poliitikoille ja virkamiehille, jotka lypsävät kansalaiset tyhjiin.
      Valitettavasti suomalainen ottaa nöyrästi vastaan kaiken.

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.