fbpx

Eduskunnan nykyiset toimintamallit ja rakenteet eivät vastaa politiikan muuttuneita tarpeita

Lähdin mukaan Liikkeeseen ja olen yksi sen perustajajäsenistä, koska haluan uudistaa politiikan toimintatapoja ja vahvistaa dialogia politiikassa. Aloitin väitöskirjani kirjoittamisen viime hallituskaudella ymmärtäessäni, että poliittisessa systeemissämme on valuvikoja, jotka ajavat kerta toisensa jälkeen hallituksia pysähdyksiin ja tekevät isot uudistukset mahdottomaksi. Poliittisen päätöksenteon tavat on luotu aikana, jota ei enää ole. Pienen joukon tekemät päätökset heikentävät uskoa ja luottamusta demokratiaan ja Suomen edun mukaisiin ratkaisuihin. Eduskuntatyön uudistamiseen tähtäävä projekti jatkuu tänään. Puhemiesneuvoston johdolla jatketaan viime vaalikaudella aloitettua työtä eduskuntatyön kehittämiseksi.

Eduskunnan päätöksenteosta on tullut varjonyrkkeilyä, joka estää aidon vuorovaikutuksen. Poliittisen keskustelun kääntäminen dialogiksi edellyttää aivan uudenlaista asennetta. Ideologia on monelle tärkeä, mutta pelkkä ideologia ei kelpaa dialogissa argumentiksi. Keskustelutyyliä sinänsä on vaikea ulkopuolelta kehittää, sillä jokaisen on se löydettävä itsestään. Eduskunnan tulisi kuitenkin tukea sellaisten keskustelujen järjestämistä, joissa ei olisi altavastaajia ja hyökkääjiä, vaan mahdollisimman kiireetöntä dialogia. 

Tämän mahdollistamiseksi eduskunnan tulisi harkita valiokuntatyön ja täysistuntotyön irrottamista toisistaan eri päiville tai eri viikoille. Näin eduskunta voisi aamusta iltaan jompaan kumpaan työhön. Se lisäisi keskustelumahdollisuuksia huomattavasti. 

Lähetekeskustelun formaatti ei nykyisellään tue hyvää keskustelukulttuuria ja vuorovaikutusta. Lähetekeskustelu on lyhyt hetki, jolloin vielä siinä vaiheessa avointa lakiehdotusta on kaikkien kansanedustajien mahdollista ruotia. Asiaa esittelevä ministeri saa lähetekeskustelun aluksi ja sen aikana muutamien minuuttien puheenvuoroja, joissa vastata kysymyksiin ja perustella ehdotusta. Lopun aikaa oppositio pääasiassa lyö lyömästä päästyään ehdotusta – erityisesti jos se on jostain syystä kuohuttava. 

Perusteellisempi mahdollisuus kertoa lain eri puolista kuuluisi myös ministerille. Nykyformaatissa ministerin rooli on pääasiassa vain puolustaa, ei analysoida ehdotuksen eri puolia tai kertoa sen taustoista. Lähetekeskustelun jälkeen lakiehdotuksen käsittely siirtyy suljettujen ovien taakse valiokuntaan.  

Tiukka debatti sopisi paremmin valiokuntakäsittelyn jälkeiseen aikaan, kun kansanedustajat ovat tehneet oman osuutensa valiokuntatyössä. Lähetekeskustelu onkin evästävä, mutta nykyisellään aika käytetään etupäässä kovaan arvosteluun ja nokitteluun. Eduskunnan keskustelujen tulisi olla foorumeita, joissa osoitetaan syvempää ymmärrystä ja tahtoa perehtyä asioiden eri puoliin. Eduskunnan keskustelujen pitäisi olla tietoa jakavia eikä vain eri mielipiteiden esittämistä kärjekkäin sanakääntein. 

Audiovisuaalisten havaintovälineiden käytön mahdollistamista tulisi harkita myös täysistuntosalissa. Ne helpottavat ja tehostavat tiedon jakamista ja sen käsittelyä. Tiedon jakamiselle, eli ministerin mahdollisuudelle esitellä asiaansa, tulisi varata enemmän aikaa. Samanlaisia järjestelyjä tulisi olla enemmän myös valiokunnissa. On selvää, että hallituksella on esittelyvalta ja enemmistönsä turvin se saa suurin piirtein vyörytettyä läpi asian kuin asian. Poliittinen järjestelmämme kuitenkin ruokkii jyrkkääkin vastakkainasettelua. Moni laki on haukuttu niin kovin, että luulisi uuden hallituksen peruvan aina kaikki moittimansa esitykset ensi töikseen. Näin ei kuitenkaan käy, vaan osittain asioita vaikutetaan vastustettavan vain koska se ikään kuin kuuluu asiaan. 

Erilaisista kikkakolmosista tulisi hyvien tapojen vuoksi ja yhteiskunnan ennakoitavuuden parantamiseksi luopua. Yllättävät pöytäämiset ja päätöskokoukset vain mahdollistavat poliittisen pelin ja takaavat mediahuomiota, mutta yleensä vain hidastavat itse asian käsittelyä. 

Kansanedustajien määrää per valiokunta tulisi vähentää. Kansanedustajat ramppaavat valiokunnasta toiseen päätösvallan turvaamiseksi ja tämä on vastoin hyvää päätöksentekokulttuuria. Milloin he osallistuvat varsinaiseen sisältötyöhön, kun olennaisinta on turvata päätösvalta? Tietävätkö kansanedustajat mistä he päättävät? Valiokuntatyön ja täysistuntotyön erottaminen eri päiville helpottaisi merkittävästi valiokuntatyön toteutumista ja kansanedustajien keskittymistä käsiteltäviin asioihin.  

Liike Nyt ei ole politiikan tai puolueiden vastainen. Vaikka esitämme kritiikkiä ja haastamme perinteiset tavat toimia, uskomme että tavoitteemme toteutuvat parhaiten, jos puolueet lähtevät tähän uudistumiseen mukaan. Eduskuntatyön uudistaminen on hyvä keino aloittaa. Liike Nyt pyrkii lisäämään kunnioituksen ja kuuntelun ilmapiiriä. 

Harva miettii mikä merkitys kahdella tai useammalla päätöksenteon pallilla istuminen on lainsäädännön ja jääviyden näkökulmasta. Onko jääviys unohdettu, kun päättäjä voi olla kunnassa tai kaupungissa valtuutettuna ja samaan aikaan eduskunnassa kansanedustajana ja ministerinä? Tupla- tai triplabuukatun päättäjän olisi hyvä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Historian aikana ei ole ollut mahdollista äänestää ihmistä, joka sitoutuu istumaan vain yhdellä vaaleilla valitulla pallilla. Liike Nytissä sekin on mahdollista.

Karoliina Kähönen

Liike Nyt -eduskuntaryhmän pääsihteeri
Liike Nytin perustajajäsen

  • Olipa täyttä asiaa. Todella hyvin sanottu. Juuri tuollaiseen toimintaa pitää pyrkiä. Nykyinen politiikan teko ei ole tätä päivää.

  • Erinomainen puheenvuoro ja keskustelun avaus! Rakenteita tulee tarkastella rohkeasti. Onko nykyinen malli tehokkain mahdollinen? Tällaista keskustelua lisää.

  • Onpa hyvä kirjoitus Karoliina Kähöseltä. Dialogia ja toisen kunnioittaminen ovat demokratiaa eteenpäinvievää, myös ja nimenomaan eduskunnassa! Kiitos raikkaasta otteesta!

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.