Blogi: Tikittävä aikapommi

Nuorten syrjäytyminen on Suomen pahin turvallisuusuhka.

Nyt pitää herätä ja alkaa vaikuttaa ennen kuin on liian myöhäistä. Muuten käsissämme on tikittävä aikapommi. Nyt on opittava Ruotsin mellakoista.

Jos emme saa nuoria mukaan demokraattiseen yhteiskuntaan ja rakentamaan sitä ja vaikuttamaan siihen, se on suurin Suomen turvallisuusuhka.

On vaikea ehkäistä nuorten jengiytymistä, jos emme voi puhua siitä. Ongelmat pitää tunnustaa ja turhaa vastakkainasettelua välttää. Nyt ääripäät huutavat keskenään juupas eipäs: jokainen ihminen on ihana tai että kenenkään ei olisi ikinä pitänyt muuttaa tänne Suomeen. Se, mikä olisi Suomelle eduksi, unohtuu. Tunne siitä että on osa yhteiskuntaa on ensiarvoisen tärkeä. Jo nyt Suomessa on kouluja joissa osa oppilaista ei puhu suomea. Esimerkiksi kielitaidottomuus vaikeuttaa jatko-opiskelua ja työllistymistä. Yhteiskunnan arvojen ulkopuolelle asettautuminen saa sitä laajemman kasvualustan mitä myöhäisemmässä vaiheessa siihen reagoidaan.

Suomi tulee tässä nyt Ruotsin perässä. Teemme samat asiat ilman, että niistä opitaan. Ruotsissa on jo Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä useita lähiöitä, joihin poliisi ei uskalla öisin mennä. Aivan, ei edes poliisi. Pääsiäispyhien mellakat olivat levinneet myös pienempiin kaupunkeihin. Emme halua tällaista myös Suomeen, emmehän? Nyt on viimeinen hetki herätä ja yrittää estää tällainen kehitys.

Jos minulla olisi ylimääräinen miljoona, ja niitä hallituksella tuntuu olevan, sijoittaisin sen tämän asian tutkimiseen: tutkimusryhmä Ruotsiin haastattelemaan vankiloihin jengiläisiä ja asiantuntijoita ja hakemaan opit tänne. Suomessa väkivalta kohdistuu vielä pääosin nuoriin itseensä. Kun väkivalta lisääntyy, alkaa se kohdistua myös muihin. Merkit ovat ilmassa. Tilanteeseen pitää puuttua nyt. Rikollisuus on usein kansainvälistä. Nuoret eivät itse luo aktiivisesti kansainvälisiä suhteita, mutta jossain vaiheessa mukaan tulee kokeneempia ammattilaisia, ns. kipinäihmisiä.

Miten nyt varaudumme näihin turvallisuusuhkiin? Riskianalyysiä tehdään liian vähän, nuorten syrjäytymisessä yksittäisen nuoren kohtalo ei vielä yhteiskuntaa räjäytä. Mutta heitä alkaa olla paljon ja se on liikaa. Nyt tarvitaan analyysiä, päätöksiä ja toimintaa. Uhkakuvia on jo riittävästi. Vielä voimme vaikuttaa, jos tahtoa löytyy.

Nyt nuorten syrjäytyminen ja siitä seuraavat jengiytyminen, väkivalta ja muu rikollisuus on seurannassa monesta eri näkökulmasta. Se on sosiaalinen ongelma (nuorisotyö), se on koulutuksen ongelma (opintopolut, oppivelvolllisuus) se on ongelma turvallisuudelle (poliisi) se on ongelma terveydelle (mielenterveys). Ja kaikki kaipaavat perustellusti lisää resurssia, mutta kokonaisuudesta ei vastaa kukaan.

Näin selkeää ongelmaa ei voi mitenkään osaoptimoida. Jonkun on otettava tästä vastuu ja nyrkki on luotava sen ympärille. Ennaltaehkäisevä toiminta on aina tärkeintä, mutta liian usein törmäämme siihen, että nuoren ensimmäinen auktoriteetti ei tule vastaan kotona eikä koulussa, vaan ensimmäinen auktoriteetti on poliisi.

Poliisi tekee ennalta ehkäisevää toimintaa myös internetissä hyvin ammattitaitoisesti. Kun kyse on nuorisojengeistä, tilanne on näiden nuorten kohdalla jo niin pitkällä, että luontevinta olisi koota nyrkki poliisin ympärille. Tehokas puuttuminen on viesti myös seuraavalle syrjäytymisvaarassa olevalle sukupolvelle, joka vasta on kasvamassa mukaan jengeihin.

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat