fbpx
< Näytä kaikki ehdokkaat
180

Ehdokas: Hans Andersson

Olen eronnut neljän lapsen, yhden pojan ja kolmen tyttären, isä. Kumppanini lisäksi uusioperheeseemme kuuluvat näyttelykoirat ja kissat. Ammatiltani olen matkailun yo-merkonomi, ja vuosikymmenet matkailun parissa ovat kasvattaneet minusta alan rautaisen ammattilaisen. Ammatiltani olen matkailun yo-merkonomi, ja vuosikymmenet matkailun parissa ovat kasvattaneet minusta alan rautaisen ammattilaisen.

Nuorisoasiat ovat lähellä sydäntäni. Kannan suurta huolta nuorisosta, jotta he saavat parhaat mallit ratkaistakseen tulevaisuuden ongelmat itse ja itsenäisesti. Meidän vastuullamme on luoda heille tähän edellytykset. Syrjäytymistä ei tapahdu, vaan olemme kaikki mukana pelissä: tunnistamme ongelmat, ja annamme oikeat esimerkit ja kannustuksen jokaiselle. Suomi on lopulta pieni maa, meillä pitäisi olla aikaa jokaiselle lähellämme. Vuosien kokemukseni nuorison harrastetoiminnan parissa kertoo kiistämättömästi, että mitä enemmän heidän eteensä olen töitä tehnyt, sitä suuremmaksi voimavara kasvaa, ja saamme heiltä myös takaisin. Läsnäololla ja mukana toimimalla. Joukkueena: kotona, yhteisössä, valtakunnankin tasolla.

Kuusamossa olen keskellä luontoa, työssäni ja vapaa-ajallani. Naava kasvaa puussa, ja joesta voi ammentaa veden kahvinkeittoon. Samaan aikaan kanssaihmisemme Kiinassa eivät näe viikkokausiin aurinkoa, ja Bombayn slummeissa käryää kaatopaikka 1920-luvulta. Maapallo on yksi ja sama, joten tämä räikeä ristiriita pistää ajattelemaan: ympäristömme on jatkuvasti arvoaan ja merkitystään kasvattava rikkaus, jota meillä ei ole varaa menettää. Ei meillä suomalaisilla, eikä ihmisillä ylipäätään. Tämä pitää muistaa maankäytöstä ja kaivoshankkeista päätettäessä, joiden lyhytnäköisyyden seurauksia olen myös läheltä saanut todistaa. Ympäristö on resurssi, mutta täysin eri näkökulmasta kuin se on kenties tähän saakka taloudessa mitattu. Viime aikojen matkailualan kasvu kertoo siitä meille myös numeroissa: muualta tulevat matkailijat kokevat ympäristömme arvon, ja ovat valmiita panostamaan merkittäviä summia viettääkseen edes tovin sen lumossa. Siksi se täytyy säilyttää, ja se on paras investointi tulevaisuuteen. Myös taloudellisesti.

Päätöksenteon prosessin täytyy muuttua.

Tärkeimmät teesini keskittyvät nuorison eteen tehtävään työhön, yrittäjyyden edistämiseen ja tarpeettoman byrokratian karsimiseen. Käytännön tasolla haluan, että kaikilla Suomen nuorilla on mahdollisuus panostaa omaan harrastukseensa ja lajiinsa, taustaan, paikkaan ja varallisuuteen katsomatta. Tämä on koulutuksen ohella korkeakorkoisin sijoitus tulevaisuuteen. Menestyjiä syntyy, kun heillä on mahdollisuudet, joihin he myös uskaltavat tarttua. Kansanterveyden kannalta on lisäksi tärkeää, että jokainen lapsi liikkuu, ja vanhemmilla on sen tukemiseen täydet edellytykset. Yrittäjyyttä tulee tukea aiempaa voimakkaammin: ei suurten teollisuusyritysten tukien muodossa, vaan luomalla pienille ja keskisuurille alueellisille toimijoille elinkelpoiset olosuhteet ja kannustavan ympäristön. Ihmiset kyllä haluavat yrittää ja tuottaa palveluita, kun ideoista ja innosta päästään kivutta käytäntöön. Juuri tästä pääsemme byrokratiaan, jonka purkamisen pitäisi olla päivänselvää, jos Suomi mainostaa itseään digitalisaation edelläkävijäksi. Valtiolla ja paikallishallinnolla on ensiluokkaiset välineet valvoa ja toimia auktoriteettina, mutta samalla luoda tehokkuutta yrittäjyyden kautta. Realiteetti on myös se, että harvaan asutussa maassa lähialueiden ihmiset tuntevat toisensa ja tarpeensa, jolloin on kyse sitten varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta, harrastetoiminnasta kuin terveyden- ja vanhustenhuollostakin, läheinen on aina läheinen: yksityistäminen ei tarkoita vain ulkomaille liputettujen pörssiyhtiöiden kautta tehtävää palvelutoimintaa, jonka yhteiskunta maksaa, vaan paras osaaminen usein asuu naapurissamme. Sille tulee antaa menestymisen mahdollisuudet: yhteiskunta määrää pelisäännöt ja valvoo, ihminen tekee, tuottaa ja toteuttaa.

Maailma ja yhteiskunta ovat myös muuttuneet, ja muutoksen tahti on kiihtyvä. Päätöksenteon prosessin täytyy muuttua. Suurilla mailla, joissa talous kenties lepää luonnonrikkauksien ja loppumattoman työvoiman tai tietotaidon varassa, on varaa hakea paikkaansa kauemminkin. Pienen vientivetoisen hyvinvointiyhteiskunnan täytyy olla muutoksen kärjessä. Sote ja moni muu viimeaikainen poliittinen prosessi on todistanut, että maata johdetaan enemmänkin kuin Berlusconin ajan Roomaa, eikä vikkelää pohjoista innovaatiovaltiota. Toiminta läpinäkyväksi, alojensa kiistattomat asiantuntijat mukaan päätöksenteon prosessiin, aktiivinen verkkokeskustelu pysyväksi osaksi päätöstä sen joka vaiheessa, ja läpiveto vallan ummehtuneisiin kammareihin. Kabinettipolitiikassa on vielä Kekkosen kaiku, vaikka päämäärätietoisin päätöksentekijä loistaa poissaolollaan. Siksi LiikeNyt sai minut mukaan: Poliitikko en ole, mutta joukkuepelaaja sitäkin suuremmalla sydämellä, ja tässä porukassa uskon muutokseen.

Teemat

Matkailu ja ekologia 35 %
Nuorison tulevaisuus 35 %
Pienyritysten lisääminen 30 %

Haluatko jakaa tämän sivun?

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Arkistot

Kategoriat

Pysy kuulolla

Olemme aktiivisia monessa kanavassa, tule seuraamme ja jatka keskustelua omissa kanavissasi kanssamme.